http://patmos2.vlu.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_5026-juha_kasvo.jpg Tänään on vapunpäivä 1.5.2016. Vappu on alkujaan paitsi vanha muinaissuomalainen ja indogermaaninen kevään alkamisen juhla myös kristillinen juhla. Suomessakin vappua on juhlittu keskiajalta alkaen toukokuun ensimmäisenä, frankkilaisessa Saksassa lähetystyötä 700-luvulla tehneen Englannista kotoisin... http://patmos2.vlu.fi/blogi/kirjoitukset/847/mita_kristuksen_taivaaseenastuminen_merkitsee Patmos article
Juha Ahvio
1.5.2016
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Mitä Kristuksen taivaaseenastuminen merkitsee?

Tänään on vapunpäivä 1.5.2016. Vappu on alkujaan paitsi vanha muinaissuomalainen ja indogermaaninen kevään alkamisen juhla myös kristillinen juhla. Suomessakin vappua on juhlittu keskiajalta alkaen toukokuun ensimmäisenä, frankkilaisessa Saksassa lähetystyötä 700-luvulla tehneen Englannista kotoisin olleen saksilaissyntyisen luostarinjohtajan Valburgin eli Walburgan pyhimykseksi julistamisen päivänä. Walburga lukeutuu kristillisen keskiajan lännen lukuisiin johtavassa asemassa olleisiin merkittäviin naisvaikuttajiin. 

Walburgan eno oli Winfried eli pyhä Bonifatius, Saksan apostoli, joka yhdessä Walburgan ja muiden lähetystyöhön kutsumiensa naisten kanssa julisti Saksan germaaniheimoille evankeliumia Kristuksesta, Vapahtajasta ja kuoleman voittaneesta sekä taivaaseen astuneesta Herrasta, kaikkein korkeimmasta Kuninkaasta, jonka yliherruuden alaisuuteen kääntymällä myös germaaniheimot saattoivat kaikkien muiden heimojen ja kansakuntien tapaan löytää perimmäisimmän kutsumuksensa.

Tämä totuus on syytä pitää mielessä tänäkin vappuna. Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa alkaa, yhtä hyvin yksilötasolla kuin kansallisella tasolla, todellinen uuden elämän kevät, joka kantaa aina iankaikkiseen elämään ja vaikuttaa ”kansojen tervehtymiseksi”, Ilm 22:2. 

Nyt vapunpäivänä alkavan viikon torstaina 5.5.2016 vietämme helatorstaita, joka sekin on mitä kristillisin juhlapäivä, jonka sanomana on se sama eläväksi tekevä totuus, jota jo aikoinaan Walburga julisti: ihmiseksi inkarnoitunut Kristus on kuollut Välimiehenä sovittaakseen syntimme, mutta on myös voittanut kuoleman, noussut ylös kuolleista ja on astunut taivaaseen hallitakseen Suvereenina Herrana paitsi seurakuntaansa myös kaikkien kansojen ja koko historian kulkua sen lopullisinta hyvää täyttymistä kohden.

Mitä Kristuksen taivaaseenastuminen merkitsee ja miksi tämä raamatullinen ja klassisen kristillinen uskonkohta on luovuttamattoman tärkeä? Heidelbergin katekismus vastaa näihin kysymyksiin selkeästi ja oikein kohdissaan 46 – 52.

”46. kysymys. Miten sinä ymmärrät sen, että Hän ’astui ylös taivaisiin’? Vastaus. Siten, että Kristus opetuslastensa nähden kohotettiin maan päältä taivaaseen (Apt 1:9; Mt 26:64; Mk 16:19; Lk 24:51) ja että Hän on siellä meidän hyväksemme (Heb 4:14; 7:24–25; 9:11–12; Rm 8:34; Ef 4:10; Kol 3:1), kunnes Hän tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (Apt 1:11; Mt 24:30).”

Kristuksen taivaaseenastuminen on keskeinen kristologinen eli Kristuksen persoonaan ja työhön liittyvä totuus, joka osoittaa, että Välimiehen tehtävänhoidon kannalta tarkasteltuna ihmiseksi inkarnoitunut ja kärsinyt Kristus on siirtynyt niin sanottuun korotuksen tilaan. Kristuksen taivaaseenastumisessa, joka oli todellinen ajallis-historiallinen ja paikallinen tapahtuma, Kristuksen inkarnaatiossaan jumalallisen luontonsa yhteyteen erottamattoman läheisesti liittämä aito inhimillinen luonto paikallisine ruumiineen nousi kirkastettuna ylösnousemusruumiina ylös taivaaseen eli niin sanottuun kolmanteen taivaaseen. Vanhan reformoidun teologian mukaan tämä kolmas taivas on luonteeltaan paikallinen ja on osa luomakuntaa. Täältä Kristus on yhtä ajallis-historiallisesti ja inhimillis-ruumiillisesti tuleva kerran takaisin toisessa tulemuksessaan.

”47. kysymys. Eikö Kristus siis olekaan meidän kanssamme maailman loppuun asti, kuten Hän on meille luvannut (Mt 28:20)? Vastaus. Kristus on todellinen ihminen ja Jumala. Inhimillisessä luonnossaan Hän ei nyt ole maan päällä (Mt 26:11; Jh 16:28; 17:11; Apt 3:21), mutta jumaluudessaan, majesteettisuudessaan, armossaan ja Hengessään Hän ei koskaan väisty meidän luotamme (Jh 14:16–19; 16:13; Mt 28:20; Ef 4:8).”

Kristuksen inhimillinen luonto on nyt taivaassa. Jos inhimillinen luonto ei olisi paikallisesti taivaassa, ylösnousemus, Isän oikealla puolella istuminen ja takaisintulo menettäisivät merkityksensä. Mutta jumalallisen luontonsa nojalla ja Hengen kautta Kristus on kaikkialla. Nämä totuudet merkitsevät sitä, että aineellinen ja materiaalinen – aito inhimillinen luonto – on noussut taivaaseen, eli aineellisen ja materiaalisen gnostilaishenkinen halveksiminen on vakavaa harhaoppia. Kristuksen taivaaseenastumiseenkin liittyvä kristologia osaltaan tukee vahvasti myönteistä suhtautumista aineellisiin armonvälineisiin, kasteeseen ja ehtoolliseen, sekä ajatusta ajallisten luomisjärjestysten hyvyydestä ja normatiivisuudesta. Aineellinen luomakunta ylipäätään on hyvä ja kaunis ja arvokas sinänsä, ei suinkaan mitään pelkistetyn hyötykäytettävää välttämätöntä pahaa.

”48. kysymys. Mutta eikö Kristuksen kahta luontoa täten eroteta toisistaan, mikäli inhimillinen luonto ei ole kaikkialla siellä, missä jumaluus on? Vastaus. Ei mitenkään. Kun jumaluus on rajaton ja kaikkialla läsnä oleva (Apt 7:49; Jer 23:24), täytyy tästä seurata, että jumaluus hyvinkin on Hänen itselleen ottamansa inhimillisyyden ulkopuolella, ollen kuitenkin siitä huolimatta myös tässä inhimillisyydessä, siihen persoonallisesti yhdistyneenä pysyen (Kol 2:9; Jh 3:13; 11:15; Mt 28:6).”

Raamatun opetuksen ja vanhan khalkedonilaisen klassisen oikeaoppisen kaksiluontokristologian mukaan Kristuksen molempien luontojen ominaisuudet pysyvät voimassa inkarnaation todellisuuden yhteydessäkin. Molemmat luonnot pysyvät erottamattomasti yhteen liittyneinä, yhdessä jakamattomassa Persoonassa. Oleellista on ymmärtää, että Kristuksen jumalallinen luonto ei ole missään ilman, että on jatkuvasti yhteydessä inhimilliseen, vaikka tämä on ja sijaitsee nyt paikallisessa taivaassa.

”49. kysymys. Miten Kristuksen taivaaseenastuminen hyödyttää meitä? Vastaus. Ensinnäkin Hän on taivaassa Isänsä tykönä meidän puolustajanamme (1 Jh 2:1; Rm 8:34). Toiseksi meidän lihamme on nyt taivaassa varmana panttina meille siitä, että Hän, Päämme, ottaa tykönsä myös meidät, jäsenensä (Jh 14:2–3; 20:17; Ef 2:6). Kolmanneksi Hän lähettää meille vastapantiksi Henkensä (Jh 14:16–17; Apt 2:33; 2 Kor 1:21–22; 5:5), jonka voimalla me etsimme sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella, emmekä sitä, mikä on maan päällä (Kol 3:1; Fil 3:20–21).”

Taivaaseen astuttuaan Kristus ryhtyi Välimiehenä täysimittaisesti toimittamaan Kuninkaan virkaansa. Tähän kuuluu sekin, että Kristus, loppuun saatetun ja täysin onnistuneen lunastustyönsä nojalla, puolustaa omiaan. Meidän lihamme, ruumiillinen todellisuutemme, on tästä panttina: Kristus muistaa aina meitä ja meidän tulee puolestamme muistaa Häntä. Jakeessa Apt 2:33 mainittu Pyhän Hengen vuodatus oli nimenomaan Kristus-Kuninkaan kuninkaallinen toimenpide kuninkaalliselta valtaistuimeltaan: Pyhä Henki vuodatettiin ikään kuin vastapantiksi meille. Ja kuten viitatut Kolossalaiskirjeen ja Filippiläiskirjeen jakeet opettavat, me emme hylkää ajallis-aineellista luotua, mutta tulkitsemme ja arvotamme sen taivaallisesta näkökulmasta.

”50. kysymys. Miksi on lisätty, että Hän ’istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan, oikealla puolella’? Vastaus. Kristus astui ylös taivaaseen todistaakseen olevansa itse kristillisen kirkkonsa Pää (Ef 1:20–23; Kol 1:18), jonka kautta Isä hallitsee kaikkea (Mt 28:18; Jh 5:22).”

Jeesus Kristus on kirkkonsa Kuningas ja Pää. Kirkolla ei voi olla muuta päätä kuin Kristus. Kristus on kuninkaallinen Pää. Taivaaseenastumisen tarkoitus on Kristuksen kaikkivaltiaan hallinnan toteutuminen Isän ”oikealla puolella” eli kunnia-asemassa, yhden kolmiyhteisen jumaluuden persoonien välisesti. Kristus-Kuninkaalla on nyt muodollisestikin kaikki valta, myös maan päällä. Kristuksen kuninkaallinen valta ulottuu mikrohiukkasten käyttäytymisestä luonnonvalinnan toimintaan sekä yksilöiden ja valtakuntien historiaan. Jumalallinen kaitselmuskin palvelee perimmiltään Kristusta ja Hänen omiaan. Mitään ei tapahdu sattumalta.

”51. kysymys. Miten Kristuksen, meidän Päämme, kirkkaus hyödyttää meitä? Vastaus. Ensinnäkin Hän vuodattaa Pyhän Henkensä kautta taivaallisia lahjoja meille, jäsenilleen (Ef 4:10–12). Lisäksi Hän suojelee ja varjelee voimallaan meitä kaikkia vihollisiamme vastaan (Ps 2:9; Jh 10:28–30; Ef 4:8).”

Efesolaiskirjeviitteessä mainitaan kirkon virat ja niiden haltijat kutsumuksineen; nämäkin ovat muiden ohella Kuninkaan lahjoja seurakunnalleen. Lahjat lahjoittaa Pyhä Henki, Kristuksen kuninkaallisen viran nojalla. Lahjoja ovat ensisijaisesti vanhurskautus sekä uudestisyntyminen ja pyhitys, toissijaisesti myös kaikki muut jaossa olevat lahjat, Tiit 3:5–7. Tämä kaikki koituu osaksemme seurakuntana, koska me olemme Kristuksessa, Hänen jäseniään.

Kristus varjelee kirkkonsa eli seurakuntansa. ”Tuonelan portit” eivät koskaan voita Kristuksen kirkkoa, Mt 16:16–18. Kristus varjelee sekä kirkkonsa kokonaisuutena että yksittäiset uskovat jäsenensä. Tämä varjelu on luonteeltaan sekä välitöntä että kaitselmuksellista. Pelastuksemme kestää. Juuri tässä mielessä saatana on jo sidottu. Saatana on jo voitettu laillisesti ristillä ja hänen voimansa on ”poljettu rikki”, 1 Ms 3:15. Saatana, paholainen, kyllä toimii aktiivisesti edelleen, viivytystaistelua käyden, mutta vain rajoitetuin mahdollisuuksin. Hänen lopullinen tappionsa on joka tapauksessa varma.

”52. Kysymys. Miten sinua lohduttaa Kristuksen takaisintulo ’tuomitsemaan eläviä ja kuolleita’? Vastaus. Kaikissa ahdistuksissa ja vainoissa minä pystypäin odotan taivaasta juuri sitä Tuomaria, joka aiemmin on asettanut itsensä Jumalan tuomittavaksi minun puolestani ja joka on ottanut pois kaiken kirouksen päältäni (Lk 21:28; Rm 8:22–23; Fil 3:20–21; Tiit 2:13). Hän tulee heittämään kaikki vihollisemme, Hänen ja minun, iankaikkiseen kadotuksen (2 Tess 1:6–10; 1 Tess 4:16–18; Mt 25:41–43), mutta minut yhdessä kaikkien muiden valittujen kanssa Hän tulee ottamaan tykönsä taivaalliseen iloon ja kirkkauteen (Mt 25:34–36).”

Kristuksen takaisintulon tosiasia tarjoa vahvan lohdutuksen. Jeesuksen Kristuksen takaisintulo on yhtä historiallinen, ruumiillinen ja todellinen kuin muutkin korotuksen tilan tapahtumat ja vaiheet. Tätä tulemusta odottaessamme meidän kannaltamme on yhtä aikaa voimassa kaksi suurta raamatullista totuutta: jakeiden Mt 24:42–44 nojalla meidän tulee aina valvoa ja olla aina valmiita Herran tulemusta varten, ja toisaalta samaan aikaan otamme vaarin siitä, mitä opettavat jakeet Mt 25:14–19, joiden mukaan on varauduttava siihen, että kuluu pitkäkin aika, jonka aikana tehdään Jumalan valtakunnan työtä ja hoidetaan ajallisia leivisköjä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi.

Jeesuksen takaisintulon tosiasian tulee eettisesti värittää kaikkea olemistamme ja tekemisiämme siitä riippumatta, minä aikana ja hetkenä Jeesuksen paluu tosiasiallisesti tapahtuu.   

Kun Kristus kerran aikojen lopulla tulee ja tapahtuu kuolleiden ruumiillinen ylösnousemus, Hän tulee panemaan toimeen tuomion. Iankaikkinen kadotus, helvetin rangaistus, on todellinen. Tuomio tulee olemaan julkinen, jolloin todetaan jokaisen yksittäisen henkilön uskonvanhurskauden julkiset hedelmät eli hyvät teot tai niiden puute. Teot eivät itsessään suinkaan ole tuomion perusta, vaan Kristuksen vieras vanhurskaus tai sen puuttuminen. Jokainen, joka on ollut yksin armosta uskon kautta vanhurskaaksi julistettu on myös jonkinlaista uskonvanhurskauden julkista hedelmää tuottanut. Julkisella tuomiolla tullaan viittaaman julkiseen hedelmään.

Kadotus tulee olemaan iankaikkista eroa Jumalasta, ikuisen piinallisen rangaistuksen kärsimistä. Syntisen ihmisen iankaikkista ja ääretöntä Majesteettia vastaan tekemästä synnistä ja sen syyllisyydestä seuraa oikeudenmukaisen vanhurskaasti iankaikkinen rangaistus, joka vastaa rikettä. Äärettömästä syyllisyydestä lankeaa loppumaton rangaistus, ruumiillisen tietoinen tuska.

Armosta valitut Kristuksen omat ja Häneen uskoneet päätyvät Kristuksessa vanhurskaiksi julistettuina taivaan iloon. Taivaan ilo on ikuista elämää Jumalan yhteydessä, iankaikkista autuutta armosta, kiitollisuutta Kristuksen äärettömästä ansiosta, joka hyväksemme on luettu. Kyseessä on ruumiillisen tietoinen ja loputon autuus. Kuten jakeet Ilm 7:9–12 ilmoittavat:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.’ Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ’Aamen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, aamen!’”                  

 

 

Kommentoi "Mitä Kristuksen taivaaseenastuminen merkitsee?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  _  _    _    _      _____    ______   ______   
 | \| || | || | ||   / ___//  /_   _// |      \\ 
 |  ' || | || | ||   \___ \\   -| ||-  |  --  // 
 | .  || | \\_/ ||   /    //   _| ||_  |  --  \\ 
 |_|\_||  \____//   /____//   /_____// |______// 
 `-` -`    `---`   `-----`    `-----`  `------`  
                                                 
 
 

Ei kommentteja "Mitä Kristuksen taivaaseenastuminen merkitsee?"