http://patmos2.vlu.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_5026-juha_kasvo.jpg Yhtä hyvin USA:n vasemmistoradikaalit kuin heiltä mielellään mallia ottavat suomalaiset vasemmistoradikaalit syyttävät konservatiiveja vihan ja pelon lietsomisesta ja järjettömän epätieteellisiin menneen maailman uskomuksiin takertumisesta. Tällainen syyttely on eriskummallisen ironista ja jopa... http://patmos2.vlu.fi/blogi/kirjoitukset/830/punavihrean_edistyksellisen_vasemmistoradikalismin_vihan-_ja_pelontayteinen_mielikuvitusmaailma Patmos article
Juha Ahvio
3.4.2016
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

Punavihreän "edistyksellisen" vasemmistoradikalismin vihan- ja pelontäyteinen mielikuvitusmaailma

Yhtä hyvin USA:n vasemmistoradikaalit kuin heiltä mielellään mallia ottavat suomalaiset vasemmistoradikaalit syyttävät konservatiiveja vihan ja pelon lietsomisesta ja järjettömän epätieteellisiin menneen maailman uskomuksiin takertumisesta. Tällainen syyttely on eriskummallisen ironista ja jopa surkuhupaisaa, koska vasemmistoedistyneistö itse elää ja toimii itselleen rakentamassa ja itsensä kanssa järjettömässä ristiriidassa olevassa vihan- ja pelontäyteisessä mielikuvitusmaailmassa. 

Vasemmistoradikaalien maailmaa hallitsevat vahvasti erilaiset fobiat eli sairaalloisen kaltaiset pelot ja vihan tunteet. Vasemmistoradikaalit näyttävät ilmaisevan etenkin biofobiaa eli biologiaan ja elämän sosiobiologisiin reunaehtoihin kohdistuvaa vihaisen pelonsekaista vastenmielisyyttä; heterofobiaa eli kahden vastakkaisen sukupuolen olemassaolon heteronormatiiviseen todellisuuteen kohdistuvaa torjuntaa, pelkoa ja vihaa; valkofobiaa eli valkoisten eurooppalaisten länsimaisten kansojen historiallisiin kulttuureihin kohdistuvaa aggressiivista pelkoa ja vihaista olemassaolon oikeutuksen kiistämistä sekä kristofobiaa, kristinuskoon ja kristittyihin kohdistuvaa vihamielistä pelkoa, vastenmielisyyttä ja aggressiivista torjuntaa.

Vasemmistoradikaali edistyneistö käyttäytyy erilaisilla kulttuurin ja politiikan foorumeilla – soveltaaksemme akateemiselle kulttuurimarxilaiselle eliitille mieluisaa psykiatris-poliittista terminologiaa – ikään kuin obsessiivis-kompulsiivisesti eli pakkomielteisen pakonomaisesti. Vasemmistoradikaali kulttuurieliitti haluaa korostuneen hegemonisesti ja pysyvästi kontrolloida paitsi itseään myös kaikkia muita, koko yhteiskuntaa. Varsinkin ihmisten ajatusten ja tunteiden hallinta ja pakottaminen poliittisesti korrekteiksi on punavihreiden pakkomielteinen päämäärä.

Yhteiskunta on vasemmistolaisittain vapaa silloin kun jokaisella kansalaisella on pakotettu velvollisuus ja tästä kumpuava oikeus iloisesti ja vapaaehtoisesti kannattaa punavihreää korrektiutta. Tällaiseen aidon vapauden tilaan päästään tehokkaalla viharikos- ja vihapuhelainsäädännöllä, joka kriminalisoi väärät ajatukset ja niiden sanallisen ilmaisun. Niin sanottua vastuullista sananvapautta ei voida toteuttaa ilman ajatusrikoksen käsitteen käyttöönottoa. Vapaus merkitsee pakkoa mukautua totalitaarisen demokraattisesti niin sanotun yleistahdon vaatimuksiin. Liberaalin demokraattisen yhteiskunnan ja sen salliman sananvapauden kanssa tällaisella ei tosin ole mitään tekemistä.

Vasemmistolainen älymystöeliitti katsoo, että yhteiskunta muodostuu sosiaalisista konstruktioista eli inhimillis-kulttuurillisista rakennelmista, jotka voidaan kaikki tarvittaessa purkaa ja muuttaa toisenlaisiksi. Mikään ei ole absoluuttista eikä muuttumattomiin olemuksiin perustuvaa. Kaikki, mukaan lukien yhteiskunnalliset instituutiot ja niitä koskeva tietomme, on relatiivista, suhteellista, ja subjektiivista. Ainoa, mikä ei ole relatiivista eikä epävarmaa eikä pelkkä inhimillinen rakennelma, on tietenkin tämä tiedollinen väite itse, joka on absoluuttisesti totta, objektiivista ja varmaa näille vasemmistoutopisteille. Varmat tiedolliset väitteet ovat punavihreiden intellektuellien mukaan silkkaa valta-, voima- luokkapolitiikkaa paitsi tietenkin tämä punavihreä absoluuttinen väite. Mutta kuten on ilmeistä, kaikki muu relativismin kieltäminen on kiellettyä rasistisesta ylivertaisuusajattelusta syyttävien vihapuhesyytösten uhalla.

Vasemmistoradikaalit tavoittelevat utopiaa, u toposta, paikkaa tai maailmaa, jota ei missään ole eikä ole koskaan ollutkaan. Eikä myöskään koskaan tule olemaan, koska punavihreä utopia on olemassaolon ja ihmisyyden sosiobiologisten, henkisten ja hengellisten eli biologis-kulttuurillisten väistämättömien reunaehtojen vastainen ja niiden kanssa huutavassa ristiriidassa. Tästä huolimatta punavihreä eliitti jatkaa taivaanrannanmaalaamistaan ja reaalimaailman normittamista itse rakentamansa mielikuvitusmaailman utopiaedellytysten pohjalta. Vaaralliseksi tällaisen mielikuvitushaaveilun tekee kuitenkin se, että vasemmistoradikaalit pyrkivät lainsäädännöllisesti ja valtiollisella voimapolitiikalla pakottamaan kaikki teeskentelemään elämistä punavihreän mielikuvitusmaailman vaateiden mukaisesti.  

Vaikka vasemmistoradikaalit syyttävät tuon tuostakin konservatiiveja kaikenlaisen pelon ja hysterian lietsojiksi, pyrkivät punavihreät itse pakottamaan kaikki mielikuvitusmaailmansa vaateiden mukaisuuteen pelottelemalla luokkavihaisilla salajuonilla ja niiden paljastamisilla sekä ihmisperäisen ilmastonmuutoksen uhkaan vetoamalla ja laajaa ilmastoahdistushysteriaa lietsomalla.

Varsinkin amerikkalaisessa yliopistomaailmassa vasemmistoradikaalit ovat saaneet opiskelevan korkeakoulunuorison hegemoniseen otteeseensa erilaisilla puhekoodeilla ja sanojen ja kielen sisällön muuttamisilla orwellilaisen uuskielen tapaisesti. Opiskelijat oppivat kampuksillaan nopeasti neuvostotyylisen poliittisesti korrektin kielenkäytön ja ennen kaikkea sen, että loukkaantunutta mielipahaa tuottavat sanat ja puheet ovat itse asiassa hirvittävää väkivaltaa, jolta tulee saada olla suojassa safe space -”turva-alueilla”.

Opiskelijoiden ihmisoikeudet edellyttävät täten myös, että heidän korviensa ja mielenpahoittamisen kannalta erittäin herkän mielensä tulee saada olla turvassa vakavalta väkivallalta eli esimerkiksi vierailevien konservatiivipuhujien puhetilaisuuksilta, puheiden kuulemiselta ja varsinkin näiden puhujien tilaisuuksien ennakkomainoksilta yliopistokampuksen infotauluilla sekä kaikelta sellaiselta tutkintovaatimuksiin kuuluvien kurssien opetussisällöltä, joka aiheuttaa opiskelijoissa mielipahaa ja ahdistusta ja joka voidaan tulkita jotakin sorrettua vähemmistöä alistavaksi.

Sen sijaan sellaiset opiskelijat ja opetushenkilökuntaan kuuluvat, jotka eivät mukaudu poliittisen korrektiuden määräämään ”turvalliseen” kielenkäyttöön ja mielipiteenilmaisuun, joutuvat sanktioiden kohteeksi ja ohjataan sensitiivisyyskoulutukseen. Jos opiskelijan tai opettajan julkisesti ilmaistu mielipide on ollut selkeän rasistinen kuten avioliiton esittäminen miehen ja naisen väliseksi instituutioksi ja mikäli hän ei yliopiston hallintoelinten edessä tunnusta eettistä rikkomustaan ja tee siitä parannusta muuttamalla ajatuksiaan ja mielipidettään, seuraa todennäköisesti opiskelijan pois sulkeminen kyseiseltä opintokurssilta tai opettajan virkasuhteen lopettaminen. Sananvapaus ei tietenkään koske poliittis-eettisesti vääriä mielipiteitä eikä edistyksellisille vasemmisto-opiskelijoille mielipahaa ja ahdistusta tuottavia ajatuksia, tuntemuksia eikä niiden ilmaisuja. Tällainen kampustotalitarismi ja sananvapauden rajoittaminen on nykyään arkipäiväistä USA:n yliopistoissa.

Niin USA:ssa kuin Euroopassa edistyneistö potee biofobiaa. Radikaalivasemmisto ajaa vapaata aborttia, ehkäisyä, homoseksuaalisen käyttäytymisen edistämistä, eutanasiaa niin lapsille, vanhuksille kuin sairaille sekä sterilisaatiomahdollisuutta nuorillekin. Tämän lisäksi uskotaan ihmisen aiheuttavan toimillaan ilmastonmuutosta ja olevan vakava uhka koko luonnolle ja että ihmisten lukumäärää maapallolla tulisi huomattavasti vähentää. Ihmiselämän kannalta ”edistyksellinen” punavihreys on käytännössä kuoleman kultti.

Varsinkin nyt Euroopassa edistyneistö ja heidän säestäjänsä ovat vannoneet, että islamilaisen terrorismin edessä ”ei saa antaa pelolle sijaa”, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisen terrorismin lopettamiseksi ei saa tehdä mitään, vaan toistuvat terrori-iskut jatkuvine kuolonuhreineen täytyy päinvastoin hyväksyä ”uutena normaalina” Euroopan arkipäivässä. Punavihreä Open Borders -monikulttuurisuusutopia on – kirjaimellisesti – seurauksiltaan räjähtävän tappava ja hengenvaarallinen mielikuvitus- ja haaveuskomus.

On varsin erikoista olla punavihreän edistyneistön tapaan sitä mieltä, että konservatiivissisältöisen ajattelun ja puheen kuuleminen tai pelkkä ajatus tällaisen puheen kuulemisesta on tuhoisan väkivaltaista, uhkaavaa ja aggression kohteena olemista, mutta todellista inhimillistä fyysistä kuolemaa, tuskaa ja aineellista tuhoa aiheuttavaa islamilaista terrorismia tulee pitää kevyesti vain ”uutena normaalina”, johon kaikkien on nyt vaan totuttava.

Mitä vankemmin ”edistykselliseen” punavihreään haaveelliseen mielikuvituksellisuuteen uskotaan, sitä enemmän inhimillistä elämää tuhoutuu. ”Edistyksellisyys” tappaa.

Vaikka kahden vastakkaisen sukupuolen olemassaolo on – tarkasteltiin asiaa sitten Young Earth -kreationismin, Old Earth -progressiivisen kreationismin, älykkään suunnittelun tai vankan uusdarvinistisesta sosiobiologisesta näkökulmasta – biologian, ihmislajin ja sen lisääntymismekanismin perustavimpia geneettisiä tosiasioita, uskovat punavihreät intellektuellit täysin biofobisesti niin sanotun gender-ideologian määritelmän mukaisiin mielikuvitussukupuoliin, joita tämän uskomuksen mukaan voi biologiasta riippumatta olla käytännössä yhtä monta erilaista kuin on yksilöllisiä persooniakin. Gender-ideologian mukaan kukin voi edustaa ja ilmaista sitä sukupuolta, minkä mielessään kokee itselleen ominaisimmaksi. Sukupuoli on tällöin kirjaimellisesti mielikuvituksen luotavissa oleva entiteetti.

Vasemmistoradikaalit uskovat, kuten USA:n presidentti Barack Obama hiljattaisella Etelä-Amerikan kiertueellaan lausui varsin mielikuvituksellisena näkemyksenään, että ”ihminen voi luoda maailman sellaiseksi kuin haluaa”. On jopa tragikoomista, että useimmiten ateistis-humanistista maailmankatsomusta edustavat ”edistykselliset” vasemmistolaiset väittävät kovasti olevansa tietämisen puolella ja kaikenlaista uskomista vastaan mutta samanaikaisesti ilmaisevat konstruktivistisesti uskovansa varsin mielikuvituksellisiin uskomus- ja kokemisentiteetteihin.

Vasemmistoedistyneistön heterofobia ilmenee siinä, että he uskovat homoseksuaalien välisen liiton voivan olla ”avioliitto” ja että mies voi ryhtyä naiseksi ja päinvastoin, mikäli ”niin kokee”. He uskovat uuskielellisiin luomuksiin ja mielikuvitusentiteetteihin tai -olentoihin kuten ”trans-sukupuolinen” (transgender) ja ”trans-rodullinen” (transracial). He uskovat feministisiin mielikuvitusutopioihin ihmiskunnan matriarkaalisesta alkutilasta. Ja koska tällaisten uskomusten mukaan sukupuoli on toisaalta myös varsin liukuva ja yksilönkin kohdalla muuttuva suure, on amerikkalaisissa yliopistoissa ohjeistettu opettajistoa huolehtimaan tarkasti siitä, että he säännöllisin väliajoin lukukauden aikanakin kysyvät opiskelijoilta, miksi ja millä nimikkeellä heitä kulloinkin tulee kutsua, ja että onko hän ”he”, ”she” vai ”ze”.

On syytä pitää mielessä, että vasemmistoedistyneistön mielikuvitusmaailmassa rotu- ja ihonvärirajatkin ovat tarvittaessa liukuvia, fluideja. Etnis-biologisilta lähtökohdiltaan valkoinen voi oikeasti olla musta ja päinvastoin, jos syvimmiltään näin kokee ja tällaisen identiteetin tiedostaa omakseen. Toisaalta on niin, että etnis-biologisesti afrikkalaistaustainen musta ei ”edistyksellisen” oikeaoppisuuden mukaan koskaan ole oikeasti musta, jos hänen poliittiset mielipiteensä ovat oikeistokonservatiivisia. Esimerkiksi USA:n korkeimman oikeuden konservatiivista tuomaria Clarence Thomasia on sikäläinen vasemmisto arvostellut juuri tällä perusteella.

”Edistyksellisen” radikaalivasemmiston valkofobia ilmenee siinä, että ”valkoisuutta” (whiteness) pidetään sosiaalisena rakennelmana, joka on tuhottava. Historia on kirjoitettava oppikirjoihin uusiksi siten, että valkoiset eurooppalaiset kansat ja niiden synnyttämät poliittiset instituutiot saadaan näyttämään syyllisiltä maailman ongelmiin ja ei-eurooppalaiset ja ei-valkoiset kansat saadaan sijoitetuiksi passiivisen viattoman kärsijän ja uhrin rooliin, jolla on nyt velvollisuus vaatia oikeuksiaan ja korvauksia vuosisataisista pahuuksista, joita valkoiset ovat näihin kansoihin kohdistaneet. Tämän johdosta innokas akateeminen vasemmistonuoriso on USA:ssa vaatinut useiden erilaisten ja USA:n valkoisen eurooppalaisen valtavirran historian kannalta merkittävien historiallisten muistomerkkien poistamista julkisista tiloista. Radikaaleimmat vasemmistointellektuellit ovat jopa esittäneet, että ”valkoisuus” on oikeastaan sairaus, joka on kerta kaikkiaan selätettävä ja josta on tehtävä parannus.

USA:n humanististen tiedekuntien opetussisällöissä ovat niin kutsutut ”kuolleet valkoiset miehet” eli maailmankirjallisuuden länsimaiset klassikot olleet tulilinjalla ja marginaaliin siirrettyinä jo pitkään. Vasemmistolainen poliittinen korrektius pitää näiden klassikoiden vaikutusta erittäin turmiollisena ja siksi turvattomat opiskelijat tulee tehokkaasti suojata tällaiselta vaikutukselta. Tämä siitä syystä, että valkoisessa lännessä katsotaan olevan yhä edelleen vallassa ”valkoisten etuoikeutettu asema” (White Privilege), joka on ilman muuta tehtävä tyhjäksi. Siksi opiskelijoistakin on tehokkaasti kasvatettava tätä valkoista etuoikeutta vastaan ankarasti kamppailevia ja sosiaalista – lue: sosialistista – oikeudenmukaisuutta tinkimättä puolustavia taistelijoita (Social Justice Warriors).

On myös erittäin tärkeää, ettei yliopistoissa eikä muuallakaan syyllistytä arkipäiväiseen mutta sitäkin karmeampaan ”mikroaggressioon” (micro-aggression) – tämäkin lukeutuu viime aikojen USA:n vasemmiston kehittämiin uuskielisiin poliittisesti korrekteihin mielikuvituskäsitteisiin – , jolla tarkoitetaan pienen mittaluokan tekemisiä tai olemisia, jotka kollektiivisesti pitävät yllä jonkin ihmisryhmän toiseen ryhmään kohdistamaa sortoa. Mikroaggressiosta on kyse esimerkiksi silloin, jos jonkun niin sanotun vähemmistöroturyhmän edustaja sattuu astumaan ovesta huonetilaan, jossa sattuu olemaan koolla joukko valkoisia henkilöitä. Jos huoneeseen tulija, vaikkapa musta henkilö, kokee syntyneen satunnaisen tilanteen ja kohtaamansa valkoisen joukon ahdistavana, ovat nuo valkoiset pelkän satunnaisen läsnäolonsa nojalla syyllistyneet vakavaan aggressioon tulijaa ja hänen tunteitaan ja identiteettiään kohtaan. Vasemmistoaktivistit ovat uskonvarmoja siitä, että tällaisista vakavista aggressioista ja niiden aiheuttamasta uhkaavasta mielipahan aiheutumisesta on päästävä kokonaan eroon.     

Ongelmallista tässä on tietenkin se, että tällainen aktivismi nojaa revisionistisen mielikuvitukselliseen historian uudelleenkirjoittamiseen. Ja varsin erikoinen on tällaisen valkoisuudenvastaisen aktivismin – jonka keskeinen ulottuvuus on avointen rajojen pidäkkeetön maahanmuuttopolitiikka, joka USA:ssa aloitettiin 1965 – perusoletus ja -vakaumus: on erittäin törkeän rasistista sanoa, että Afrikan ”mustuus” tai Aasian ”keltaisuus” on jotenkin ongelmallista, mutta on erittäin oikein, luontevaa, asianmukaista ja eettisen ”edistyksellistä” pitää länsimaiden ”valkoisuutta” suurena ongelmana, jolle on ihan pakko tehdä jotakin, siis tämän ”valkoisuuden” hävittämiseksi.

Vasemmistolainen monikulttuurisuusajatus kulkee tähän tapaan: Afrikka kuuluu afrikkalaisille, Aasia kuuluu aasialaisille, Etelä-Amerikka kuuluu latinoille, mutta Eurooppa ja Pohjois-Amerikka kuuluvat yllättäen kaikille. Valkoisessa eurooppalaisuudessa on jotakin perin pahaa, joka tulee neutraloida. ”White Pride” on pelkkänä käsitteenäkin hirvittävän rasistinen, epäeettinen ja itsestään selvän kielletty ja rikolliseksi tuomittu, mutta ”Black Pride” – kuten myös ”Gay Pride – sen sijaan on monikulttuurisen suositeltavaa, sorrettua ryhmää ylösrakentavaa, eettisen ylevää ja käytännön politiikassa suositeltavaa asenteellisuutta sekä mustille että valkoisille. 

Vasemmistoradikaalit väittävät toisaalta, että kaikki ovat yksilöitä, joiden autonominen vapaus olla mitä haluaa on turvattava. Mutta toisaalta samaan aikaan punavihreän identiteettipolitiikan mukaan ihmiset tulee luokitella kulttuurillisen ryhmänsä, ihonvärinsä ja rotunsa mukaan. Kaikkien muiden harjoittama rotupolitiikka ja rodullis-etnisten erotteluiden tekeminen on annetun automaattisesti rasistista, mutta ei punavihreiden identiteettipoliitikkojen harjoittama poliittisesti korrekti rotupolitiikka. Kaikki muut velvoitetaan toimimaan niin sanotusti värisokeasti, mutta vasemmistolainen identiteettipolitiikka saa ja sen kuuluu tehdä eroja rotujen ja niiden edustajien välillä.

Tämä siitä syystä, että vasemmistoradikaali monikulttuurinen identiteettipolitiikka ajaa hyväntahtoisesti rotukiintiöitä, joiden avulla taistellaan ”valkoista etuoikeutta” vastaan esimerkiksi yliopistojen opiskelijavalinnoissa ja työelämässä. Edistyneistö ei katso mustien edelleenkään pärjäävän omillaan ilman positiivisen syrjinnän eli rotusuosinnan ja kiintiöiden apua. Tällainen se vasta rasistisen holhoavaa onkin, voisi tavallinen tolkun ihminen todeta. Mutta punavihreiden identiteettiradikaalien mielestä näin ei suinkaan ole, koska he uskovat kiven kovaa näkymättömien yhteiskunnallisten sortorakenteiden olemassaoloon, sortorakenteiden, jotka yhä edelleen – huolimatta vuosikymmenien liittovaltiojohtoisista Affirmative Action -suosimisohjelmista ja sosiaalisista tuista – sortavat rakenteellisesti lukuisia niin sanottuja syrjittyjä vähemmistöjä. Ja nämä rakenteet ovat sitä pahempia, tuhoisampia ja salakavalampia ja sitä fanaattisemmin vastustettavia mitä näkymättömämpiä ne ovat. Eli sitä kovempaa on vasemmistoradikaalien fanatismi mitä mielikuvituksellisempaan ja näkymättömämpään entiteettiin he uskovat.

Punavihreät ”edistykselliset” uskovat monikulttuurisuusinnossaan siihen, että ”islam on rauhan uskonto” ja heidän mukaansa tätä mantraa on tunnollisesti toistettava, jottei ärsytettäisi ”rauhan uskonnon” pyhät kirjoitukset, teologian ja etiikan varsin perusteellisesti sisäistäneitä islamisteja entistäkin tuhoisampiin terroritekoihin, joita todellisuudessa tapahtuu sitä enemmän mitä useammin tätä mantraa toistetaan ja siihen uskotaan.

Vasemmistoedistyneistö siis samanaikaisesti pitää yllä mielikuvitususkomusta islamin erityisestä rauhanomaisuudesta uskontona ja toisaalta tiedostaa varsin konkreettisesti, ettei asianlaita olekaan näin, koska islamisteja on syytä jatkuvasti pelätä ja pyrkiä lepyttelemään miellyttäviksi tarkoitetuilla mantroilla. Tästä huolimatta eurooppalaiset ”edistykselliset” ovat jo fatalistisesti mukautuneet siihen, että islamistiterroristit iskevät milloin iskevät ja että tätä tulee pitää normaalina asiaintilana.

Näin kummallisen, vaarallisen, ristiriitaisen ja osittain vahvaan mielikuvitukseen nojaavan asennoitumisen selittää pitkälti vasemmistoradikaalien kristofobia. Toisaalta materialistisen tieteellisyyden nimeen vannova – ja samanaikaisesti kaikkea sosiobiologiaa biofobisesti vihaava –  edistyneistö esiintyy kaikkien uskontojen yläpuolelle kehittyneenä humanistisen eettisenä eliittinä, joka varsin mielikuvituksellisesti johtaa arvot, etiikan ja ihmisoikeudet pelkkien aineellisten atomien ja elektronien satunnaisista liikkeistä ja joka vastustaa kaikkia uskontoja ja niiden ”taikauskoisia” jumalia ja ilmoituksia. Toisaalta tämä sama edistyneistö kuitenkin suosii islamia osana eurooppalaista monikulttuurisuusideologian toimeenpanoa, koska mitä enemmän islamia Euroopassa on, sitä enemmän se sisältä käsin haastaa sekä islamin että vasemmistoradikaalien yhteistä vastustuksen ja vihan kohdetta eli kristinuskoa.

Punavihreä edistyneistö katsookin varsin asenteellisen tarkoitushakuisesti ja ottamatta millään tavalla lukuun historiallisia, uskontotieteellisiä ja teologisia tosiasioita, että mikään uskonto ei ole ytimeltään väkivaltainen paitsi toki kristinusko – ja tietenkin sionistinen juutalaisuus, mikä näkyy toki selvästi Israelin ja ”sionistimiehittäjien väkivallassa palestiinalaisia” kohtaan, kuten punavihreä BDS-liike on pyyteettömän objektiivisesti tuonut esiin.      

Edistyksellisen radikaalivasemmiston kristofobia ilmenee usein eurooppalaiseen länsimaalaisuuteen ja sen kulttuurillisiin juuriin suunnatun kritiikin yhteydessä: läntisen kulttuurin turmiollisuus kumpuaa oikeastaan suurelta osin tämän kulttuurin vahvoista kristillisistä juurista ja Raamattuun pohjautuvasta juutalaiskristillisestä etiikasta, joka on yhdensuuntainen myös niin sanottuun luonnolliseen lakiin perustuvan luonnonoikeuden kanssa. Vankasti sekulaarin humanistinen ja ateistinen vasemmistoedistyksellisyys ei voi hyväksyä tällaisia juuria. Se ei hyväksy Jumalaa, Jumalan ilmoitusta eikä päämäärähakuisen luonnon ja luonnollisten olemusten perustalle rakentuvaa etiikkaa ihmisoikeuksineen. Se hyväksyy vain itse itselleen rakentamansa mielikuvitusmaailman pelkoineen ja vahvoine viha-asenteineen.      

 

 

Kommentoi "Punavihreän "edistyksellisen" vasemmistoradikalismin vihan- ja pelontäyteinen mielikuvitusmaailma"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 __   _      ___      _____    _    _             
| || | ||   / _ \\   / ____|| | || | ||   ____    
| '--' ||  / //\ \\ / //---`' | || | ||  |    \\  
| .--. || |  ___  ||\ \\___   | \\_/ ||  | [] ||  
|_|| |_|| |_||  |_|| \_____||  \____//   |  __//  
`-`  `-`  `-`   `-`   `----`    `---`    |_|`-`   
                                         `-`      
 
 

18 kommenttia "Punavihreän "edistyksellisen" vasemmistoradikalismin vihan- ja pelontäyteinen mielikuvitusmaailma"

Sivu 1/2

Bux 3.4.2016 11.21

Eikös tämä väite, että "islam on rauhan uskonto" ole lähtenyt elämään republikaanipresidentti ja uudesti synytyneen kristityn George W. Bushin puheesta?

Tietenkin voi olla, että Ahvion logiikan mukaan Bush onkin oikeasti punavihreä feministi ja se selittäisi niin Irakin, Afganistainen kuin terrorismin vastaisen sodan epäonnnistumisen sekä vuoden 2008 talousromahduksen.

Jukka 3.4.2016 13.16

Näinhän se on. Ensin sanotaan, että kaikki mielipiteet ja uskonnot ja ismit ovat samanarvoisia, näin saadaan totuus hämärrytettyä ja sitten kerrotaan aivankuin huomaamatta se ainoa oikea perusolettamus, joka nyt sattuu olemaan se kertojan oma, joka ei oikeastaan perustu muuhun kuin keksittyyn perusolettamukseen.
Raamattu on kaunis, se ei esittele erilaisia olettamuksia joista voi valita mieleisensä, vaan julistaa sanottavansa ja ilmaisee myöskin sen, että uskomalla johonkin muuhun sulkee pois Raamatun Jumalan ja totuuden.
"Minä olen tie, totuus ja elämä , ei kukaan tule isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Ihminen joutuu itse hapuilemaan ja etsimään uskooko tämän vai rakenteleeko jotain muuta. Lopuksi kunkin rakennus koetellaan, joillakin jo tässä elämässä, mutta viimeistään ikuisuuden aamuna. Absoluutti koettelee, aikanaan, olkaamme siis rohkeasti eri mieltä kuin tämä maailma. Minkä tahansa ismin kautta se koetteleekin uskoamme on sen takana sama henki, joka kieltää Jumalan Pojan ja asettaa itsensä hänen rinnalleen tai yläpuolelleen.

12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
1. Pietarin kirje 4

Yrittäessään särkeä Jumalan käskyt kaulaltaan, ihminen joutuukin kantamaan yhä kovempaa iestä, mikä huipentuu siis kohtsillään vihan aikana maailman vastaanottaessa itse perkeleen "valkeuden enkelinä" halutessaan kieltää Jumalan ja hänen sanansa.

"Mene ja sano Hananjalle: Näin sanoo Herra: Sinä olet särkenyt puisen ikeen, mutta tehnyt sen sijaan rautaisen ikeen."
Jer. 28:13

Pitäkäämme siis mielessämme apostolien ja historian todistus ja kaikki nuo epäämättömät todistukset ja merkit joilla Jumala on vahvistanut sanansa.

"Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa."
2. Piet. 1:16

Teemu 3.4.2016 16.37

Hyvä Juha! Olisi mahtavaa jos voisit pitää luentoja yläkouluikäisistä aina yliopistossa opiskeleville. En tiedä, ehkä olet luentoja heille pitänytkin tai ehkä sinua ei olla päästetty niitä pitämään.

Joka tapauksessa. Aivan mahtava kirjoitus jälleen kerran ja meidän lukijoiden pitää rohkeasti levittää Juhan kirjoituksia sosiaalisessa mediassa, sillä perinteinen media ei sitä suostu humanismi, punaviherpilvessään tekemään.

Tsemppiä meille kaikille Juhan kanssa samaa mieltä oleville!

Riitta 3.4.2016 19.38

Kiitos Juha Ahvio mainiosta kirjoituksesta! Viisaita ajatuksia ja hyvin kiteytetty analyysi. Tältä pohjalta on hyvä keskustella asioista Nyky-Suomessa.

jm 3.4.2016 21.59

Loistava kirjoitus jälleen.Olen täysin samaa mieltä!

Saman taivaan alla 4.4.2016 17.44

En pidä vasemmistoradikalismista minäkään, enkä vaikkapa kolmannen aallon feminismin queer-vaikutteista tms, ensimmäisen aallon tasa-arvovaatimuksista kylläkin. Tässä tekstikokonaisuudessa häiritsee valkoisuus-ei valkoisuus- teeman käsittely. En rinnastaisi 'heterofobiaa' mainittuun 'valkoisuus'-fobiaan. Ehkä sellaistakin esiintyy, mutta itse koen vahvan rotuajattelun esilletuomisen häiritsevänä. Onhan tunnettua, että esim. USA:n historiassa eri ihmisryhmät muutettuaan maahan ikäänkuin 'voittivat' valkoisen identiteetin omakseen. Sitä ei kaikilla eurooppalaisilla ollut annettuna. Olla 'valkoinen' on ollut ja on epäilemättä osin edelleen siis myös poliittinen status ja käsite, ei pelkkä 'selviö' tiettyjen ihmisryhmien kohdalla. Näinollen 'valkoinen' ja 'ei-valkoinen' ilmentävät myös hegemoniaa tai sen puutetta tietyissä yhteyksissä. On hyvä, että Euroopassa ei kysellä 'rotuja' vaan puhutaan kansallisuuksista, uskonnoista, jne. Kulttuuriperimän merkitystä ja yhteisen eurooppalaisen identiteetin rakentumista on syytä vahvistaa, olipa ihmisten tausta millainen tahansa. Yhteisöllisyys, kristillinen lähimmäisenrakkaus ja jokaisen ihmisen arvostaminen yksilönä eikä pelkästään taustayhteisönsä edustajana on myös hyvä 'suomalaisuuden' ja yhä inhimillisemmäksi kehittyvän yhteiskunnan rakennuspuu.

Alpo DeS 4.4.2016 17.44

Ahvio on luonut itselleen aika synkän ja mustavalkoisen maailman. Maailma ei nyt ehkä kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.

Pommitpaukkuu 5.4.2016 11.17

"Alpo DeS 4.4.2016 17.44
Ahvio on luonut itselleen aika synkän ja mustavalkoisen maailman. Maailma ei nyt ehkä kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen."

Vallitsevan tavan mukaisesti unohdat tietysti kertoa, että kuinka yksinkertainen tai monimutkainen se maailma sitten on.

Ja mitä maailman synkkyyteen tulee, ihan päivän uutisten läpikäynti paljastaa arvostelukykyiselle ihmiselle, että mitä maailma nyt sitten kaikenkaikkiaan onkin, niin ainakin se on synkkä.

Lars 5.4.2016 20.41

Asialistalta puuttui antisemitismi jonka kannattaja punavihreä poikkeuksetta on. Yksikään ei ole tavannut koskaan juutalaista tai käynyt Israelissa, mutta viha yhdistyy kansallissosialismiin.

Miikka 5.4.2016 20.41

Näyttää Ahviolta itseltään löytyvän erittäin pelontäyteinen mielikuvitusmaailma. Koen olevani jonkin sortin liberaalivassari mutta en tunnista itseäni yhtään noista kauhukuvistasi ja tuskin tunnistaa moni muukaan.

Erkki Hänninen 5.4.2016 20.41

Punavihreä "edistyksellinen" vasemmistoradikalismi paljastaa todellisen karvansa "edistyksellisyytensä"suhteen tukemalla islamisaatiota, joka edustaa äärimmäistä taantumusta...!

Jumala 5.4.2016 20.41

Sori että loin Juha Ahvion

Tommi 6.4.2016 6.56

Nyt oli kova tykitys! Kiitos tästä!

J. Borgman 6.4.2016 6.56

Muutama vuosikymmen sitten kristityt olivat tämän maailman intellektuaalista roskasakkia, joka uskoi satukirjoihin ja 'lentäviin spagettihirviöihin'. Tilanne on kääntynyt päälaelleen ja nyt Raamatun mukainen maailmankuva seisoo tukevasti vakaalla pohjalla, kun nk. tiedeyhteisön jäsenet kehittelevät toinen toistaan hourupäisempiä oppeja, joita sitten soveltavat ihmisten väliseen kanssakäymiseen.

Oma arvioni on, että Jumala varjelee kristittyjen mieliä kehnojen henkivaltojen syöttämiltä turmiollisilta ajatusmalleilta. Sen sijaan epäkristillisiä maailmankatsomuksia omaksuneet ihmiset ovat niille helppoa saalista. Kyse on joko suojauksesta tai suojaamattomuudesta järjettömiä ajatusmalleja vastaan, ei niinkään henkilöiden luontaisista älynlahjoista. Kun eletään lopun aikoja ja henkivaltojen riehunta käy yhä pidäkkeettömämmäksi, on suojattomuus tuhoisia ajatusmalleja vastaan todella vaarallinen ja vakava asia. On syytä kiittää suureen ääneen Jumalaa, jos huomaa varjeltuneensa niiltä.

Toisaalta tervejärkisyys tuottaa yhä suurempia sopeutumisongelmia yhteiskuntaan. Vaatimukset mielipuolisuuksien ehdottomaan hyväksymiseen kasvavat päivä päivältä. Raamatussa on tästä uskovia selkeästi varoitettu. Uskomme, järkiperäinen arvostelukykymme ja uskollisuutemme Jumalan Sanalle tullaan laittamaan kovalle koetukselle. Onneksi Raamattu lupaa muutakin. Katsokaa itse.

Peter 7.4.2016 8.34

Ehkä voin olla joissakin epäolleennaisessa eri mieltä Tri. Ahvion kanssa.Pääteemoissa voin kaiken allekirjoittaa. Suurin vaara on mielestäni , Ahvion loistavasti kuvaaman ajattelun juuttuminen myös konservatiiviseti (myös kristittyjen) ajattelevien ihmisten mieliin.