http://patmos2.vlu.fi/filebank/blog/authors/fb-share_2_4995-LM_tanaan-profile.jpg Elialle tuli tämä Herran sana: "Lähde täältä, mene itään päin ja kätkeydy Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella. Saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien elättää sinua siellä." ... Jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut. Silloin Elialle tuli tämä... http://patmos2.vlu.fi/blogi/kirjoitukset/828/koyha_on_rikas_ja_rikas_on_koyha_-_%28elian_matkassa_-_2%29 Patmos article
Leo Meller
30.3.2016
Leo Meller

Leo Meller on Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).

Köyhä on rikas ja rikas on köyhä - (Elian matkassa - 2)

 

Elialle tuli tämä Herran sana: "Lähde täältä, mene itään päin ja kätkeydy Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella.  Saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien elättää sinua siellä." ...  Jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut.  Silloin Elialle tuli tämä Herran sana: "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne asumaan.  Minä olen käskenyt erään leskivaimon elättää sinua siellä."  1 KUN 17:1-16

 

Jumalan huolenpito ja siunaukset eivät ole riippuvaisia ajasta ja paikasta.

Keritin kuivuttua ei Jumalan tarvinnut sanoa Elialle: Nyt en enää voi sinusta huolehtia.  Jumalalla oli ennalta varattuna Keritin lisäksi toisia paikkoja, joissa Hän huolehtisi omastansa.

Jumalan siunaukset ja hengellisen elämän rikkaudet - jopa ajallisetkin resurssit - ovat loppumattomia.  Jos ne tukkeutuvat yhdessä paikassa, avautuvat ne heti toisessa paikassa.  Jos elämme kuivassa maassa eivätkä korpit lennä, syy ei ole Jumalassa vaan siinä, että minä olen joko väärään aikaan jossakin tai väärässä paikassa. Olen sivussa Jumalan huolenpidon reiteiltä.

Kukaan ei ansaitse Jumalan huolenpitoa.

Jumalan huolenpito omistansa pulppuaa Hänen ikuisen rakkautensa olemuksesta.  Jumala ei voi muuta kuin antaa, ja jotta tämä koettaisiin  Hänen omiensa elämässä, Jumala on kykeneväinen ja halukaskin pistämään koko maailmankaikkeuden järjestelmän toimimaan niiden hyväksi, jotka rakastavat Häntä.

Ja jotka ovat kuuliaisia Jumalan tahdolle.

Elian matkassa opimme tätä.

 

Jumala käski Elian mennä Keritinpurolle.

Elia oli kuuliainen.  Hänestä huolehdittiin.

Kesken Jumalan huolehtimisen kohteena olemisen elämän kielteiset  olosuhteet iskivät Eliaan.

Valitettavan useasti käy niin, että ollessamme Elian kohtalotoveruudessa mainitunlaisissa kielteisissä tilanteissa, hätähuutomme Jumalan puoleen nousevat niin äänekkäinä, ettemme kuule Jumalan hiljaista tuulen kaltaista ääntä, joka sanelee meille tietoa uudesta paikasta, jossa uusi huolenpito odottaa meitä.

Jumalan jatkuvan huolenpidon  salaisuus sinun elämässäsi on jatkuva kuuliaisuus.

Kuivuvan puron varrella Elialla oli kaksi mahdollisuutta.

Kauhistua.  Pelätä.  Katkeroitua.  Syyttää Jumalaa.  Kääntyä toimivasta uskosta epäuskoon.

Tällainen  on aina ihmisen lihan ja veren mukainen  ensimmäinen reaktio tilanteisiin, jotka hyvinkin ovat Jumalan rakkaudellista koetusta parhaaksemme.  Jeesus oppi siitä mitä Hän kärsi kuuliaisuutta.  Palvelijan tie ei ole helpompi kuin hänen Mestarinsa tie on ollut Hänen lihansa päivinä.

Elian toinen mahdollisuus oli uskoa ja toimia Jumalan kehotuksen mukaisesti.  Jatkaa kuuliaisuuden tiellä.

Jumala käski Elian Sarpatiin.

Elia lähti.

Selviytymisen ja toimeentulemisen yhteyslinja taivaaseen säilyi.  Pieninkin poikkeus kuuliaisuuden tieltä olisi johtanut Elian samaan onnettomuuteen, joka tuli satojen tuhansien osaksi.  Elian kuuliaisuus ei vain merkinnyt hänen omaa pelastumistaan - se oli väline myös toisten pelastukseksi.

 

Monet Jumalan omat istuvat tänään Suomen Siionissa kuivuneitten lähteitten hiekassa.

Yksi sai kokea ihanan uudestisyntymisen.  Hänen koko kristillinen elämänsä juo ja juo tuosta pelastumisen purosta.  Hän ei tahdo tietää mistään muusta.  Ei sittenkään, vaikka puro on kuivunut ja Jumala  tahtoisi kuljettaa omaansa edelleen uusien virtojen äärelle. Hän ei löydä yhteyttä Kristuksessa niihin, joiden päälle Pyhä Henki on laskeutunut kuten Yläsalissa kerran.

Toinen on saanut kokea oman Yläsalinsa.  Kun helluntaipäivän ihme tuli hänen elämäänsä, hän oli kuin toisessa maailmassa, niin, kuin konsa kolmannessa taivaassa.   Hän kuvitteli päässeensä siunausten huipulle.  "Olen Hengen Siionvuorelle päässyt, laaksot kuivat olen jättänyt taa!" - siinä hänen suosikkilaulunsa.  Kun hän tänään puhuu hengellisistä kokemuksistaan, hän aloittaa ja lopettaa Yläsalinsa ihmeissä. Hän on yhtä lailla kuivuneitten lähteitten hiekassa kuin edellinen esimerkkihenkilöni.

Joku kolmas on löytänyt mielensä mukaisen totuuden vesikasteesta.  Hänet on haudattu kastevesien alle, ja noustessaan niistä hänellä on kutsumus: todistaa yhden ainoan oikean kastemuodon puolesta ja johdattaa  keskusteluissa ihmiset tuon totuutensa äärelle. 

Saattaapa olla, että joku neljäskin on, ja hän on vakuuttunut siitä, että vain seitsemännen päivän sapatti on oikea lepopäivä. Sen viettäminen on jopa pelastukselle välttämätön asia. Siihen hän on jäänyt, hänkin kuivuneitten lähteitten hiekkaan.

Kannattaa siis oppia Eliasta ja muistaa, mitä Raamatusta luemme.  Elian kokemukset Keritinpurolla ja sen jälkeen Sarpatissa Siidonin maassa olivat täysin erilaiset.  Niissä ei ollut ulkoisesti mitään yhdistäviä tekijöitä.  Päästä alkuun  Sarpatissa merkitsi vanhasta tyhjentymistä ja uudella täyttymistä.  Elian kanssa on opittava, ettei ole hyvä kiinnittää liialti huomiota kokemuksiin ja laskea niistä perustusta tuleville päiville.

Pääasia vaihtuvissa olosuhteissa ja kokemuksissa on tämä: Ovatko kokemuksemme liikkumista iäisyyselämän piirissä?  Johtuvatko ne siitä, että Jumala meitä johtaa?  Kuuliaisuusko Jumalan Sanalle vie meitä uusiin vaiheisiin?

Nälkäinen ei kysy astioitten laatua, hän pyytää ruokaa.

Hengelliset kokemuksemme ovat kuin astioita, joiden  kautta osallistumme taivaallisen nauttimiseen.

Jos Jumala ei enää täytä astiaasi, luovu siitä ja etsi uusi.  Etsivä löytää.  Anova saa.  Herramme ei anna kiveä sille, joka pyytää leipäpalaa.

 

Elia oli kuuliainen.

Kuuliainenkin kristitty istuu kahdella tuolilla.  Uusi ihminen on Kristuksessa ja alamainen Hengelle.  Vanha ihminen istuu lihan ja veren tuolilla eikä alistu Hengelle.   Maailmojen sota on näiden kahden välillä käynnissä minussa ja sinussa. 

Kuuliaisuus kokee kiusaajan kolkutuksia ja iskuja.

Elia saattoi oudoksua sitä, että Jumala käski hänen mennä Sarpatiin.

Sarpat oli Siidonin maassa.  Pakanoitten maassa.

Sarpatin mainitseminenkin herätti oikeauskoisen israelilaisen sielussa kauhun tunteita.  Siidonilaisia halveksittiin aivan toisilla kierroksilla kuin samarialaisia - jotka nämäkin olivat kauhistus Israelin puhtaalle uskovalle.

Eikö omassa maassa ole enää yhtään paikkaa saada elatusta, kun täytyy siirtyä pakanoitten huolenpidon piiriin?

Kun kristillinen lähetys puhuu pakanakansojen hädästä ja lähettää työntekijöitä heidän keskuuteensa ja valjastaa tekniikan ihmeellisyyksiä kuljettamaan evankeliumin todistus maan ääriin, suljettujen rajojenkin toiselle puolelle, se maksaa rahaa.

Nuorena kristittynä ihastuneena Jumalan erityisarmoitettujen  palvelijoitten mahdollisuuksiin auttaa vaikkapa sairaita lähimmäisiäni, järjestin matkoja näitten voimallisten kristittyjen konferensseihin.  Koskaan ei näillä matkoilla rahastettu edustamani toiminnan hyväksi.  Joskus Kuvan ja Sanan Matkapalvelulle jäi melkoisesti maksettavaa, kun kulut nousivat ylitse tarkasti mitoitettujen budjettien. Koskaan ei mitään laskutettu matkalaisilta jälkikäteen.

En suinkaan sano, että matkapalvelutoiminta olisi itsessään paha asia.  Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi matkat Israeliin ovat paitsi pyhiinvaellusmatkoja myös tukimatkoja Israelille.  Pyhiinvaeltajajoukon vieminen Jumalan maahan ei tuota patmostyölle mitään tuloa, päinvastoin.  Mutta se on osa missiotamme Israelin elämäksi.

Kuitenkin ns. "karismaattisista ihmematkoista" olen luopunut.  Jeesus Kristus parantaa yhtä hyvin kotikirkkosi alttarilla Pyhän Ehtoollisen nauttimisen hetkinä tai rukoushuoneen katumuspenkin äärelle polvistuessasi kuin suuressa maailmassa jonkun suuren estradin äärellä kaatuessa.

Ja sitten meillä on Elian esimerkki.

Jumala on aina ollut ja on aina oleva pakanalähetyksen Jumala. 

Parhaimmat opetuslapsensa Jumala kuljettaa pakanakansojen keskelle elämän valkeuden sanansaattajina.

Siidonin maassa tapahtuu ihmeitä.

Elia opastaa anteeksi pyytämättä hätänsä paikalla kituvan pakanavaimon poikansa kanssa samaan paikkaan, jossa Elia, valitun kansan profeetta, saa avun omaan hätäänsä: Kuuliaisuuden alttarille.

Jumala ei katso henkilöön.

Yhden keskustelun aikana Jumalan Henki avaa pakanavaimon sisimmän käsittämään Jumalan hengellisten lakien ytimen: Tee toiselle se, mitä itse tarvitset.  Anna, niin sinulle annetaan.  Luottaen profeetan sanaan leski leipoi leivän ensiksi Elialle, sitten itselleen ja pojalleen.  Joka päivä tapahtui uusi ihme.  Jauhot eivät loppuneet vakkasesta eikä öljy astiasta.

Elialle puolestaan selvisi, miksi Jumala salli valitun profeettansa kokea Keritinpuron kuivumisen, miksi korppien lentoreitti muutettiin.  Ei Jumala tarkoittanut omansa joutuvan hätään.  Mutta oli aika astian vaihtua.  Kahden astian välinen ajan ja paikan ero merkitsivät koetusta.

 

Ensin Jumala, sitten vasta me.  Tämä on jumalallinen järjestys.  Tätä ovat kaikkien aikojen pyhät seuranneet ja siten tulleet siunaukseksi miljoonille. 

Oma järjestyksemme on: Ensin minä, sitten Jumala.  Ensin minulle, ja sitten Jumalalle mikä jää.

Viime viikkojen keskustelu minun ja kirjoitusteni lukijoitten  välillä on tuonut esille mielenkiintoisen ilmiön.  Olkoon sitten kysymys kymmenysliiton arvostelusta tai yleensä kirjoituksissani esille tulleesta työmme tarpeesta, iskut ovat olleet kovia - ja ne ovat tulleet tahoilta - jos kirjoittajat nyt ovat edes välittäneet tunnustautua nimellänsä - joiden historia  patmostyön kohdalla ei osoita minkäänlaista taloudellista vastuuta tästä työstä.  Ei nyt, eikä menneinä vuosina.  Näin se oli jo Raamatun päivinä.  Mitä sanotaan siitä yhdestä opetuslapsesta, joka valitteli tuhlausta, kun kallisarvoisella parfyymillä pestiin Jeesuksen jalat?

Raamattu puhuu rahasta enemmän kuin  pelastuksesta, taivaasta, helvetistä ja henkimaailmasta yhteensä.  Jeesuksen eräät tärkeimmät vertaukset sanoittuvat mammonan aiheisiin.

Jumala, etsiessään koetuksen kestäviä ihmisiä, ei kysy paljonko sinulla on, vaan saako hän kokonaan sen kaiken mitä sinulla on.  Hän aloittaa mammonasta, omaisuudestamme, siitä minkä varassa on elantomme ja selviytymisemme.  Sarpatin leskellä ei ollut paljoa - hiukkasen jauhoja ja tilkkanen öljyä. Mutta kun vähä annettiin Jumalan ihmeitä tekeviin käsiin, eli kolme henkeä siitä vähästä pitkän aikaa. 

Äärimmäinen köyhyys tuli selittämättömän runsauden lähteeksi.

Köyhyyteen tuli joka päivä Jumalan siunaus.

Mutta -.

Elian päivinä oli myös suuresti rikkaita.  He menettivät rikkautensa.

Jumalalle kiitos, että meillä on Hänen Sanansa jonka mukaan saamme ohjautua koetuksen ajassa.

 

Leo Mellerin Elia-kirjoitussarjan ensimmäinen osa lähetettiin sähköpostissa ystävärekisterille.  Jos kirje ei tullut sinulle, voit lukea sen tästä osoitteesta: http://www.emaileri.fi/g/l/170751/43539437/901675/315/111/7 

 

 


 

Kommentoi "Köyhä on rikas ja rikas on köyhä - (Elian matkassa - 2)"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

__    __   __   __    _____    _    _     _  __  
\ \\ / //  \ \\/ //  /  ___|| | || | ||  | |/ // 
 \ \/ //    \ ` //  | // __   | || | ||  | ' //  
  \  //      | ||   | \\_\ || | \\_/ ||  | . \\  
   \//       |_||    \____//   \____//   |_|\_\\ 
    `        `-`'     `---`     `---`    `-` --` 
                                                 
 
 

5 kommenttia "Köyhä on rikas ja rikas on köyhä - (Elian matkassa - 2)"

Anja Felt 1.4.2016 11.59

Kymmenysliitto/talousliitto toimii. Kiitos kiitos Jumalalle. Kokemukseni mukaan on myös huomionarvoista, minne kymmenyksensä laittaa. Vaihdoin seurakuntaa pari vuotta sitten. Jostain syystä rahani eivät riittäneet edellisessä srk:ssa. Lisäksi syöjäsirkkoja kimpussani. Ihmettelin.
Uudessa srk:ssa rahat alkoivat riittää. Edellinen srk oli nk. torontolaishenkinen. Nykyinen on Raamatulle kuuliainen

Erkki Hänninen 3.4.2016 13.18

Ns. kymmenykset EIVÄT KUULU Uuden Testamentin, eli Uuden Liiton kansalle, eli meille kristityille! Miksi tätäkin judaistista hapatusta syötetään meille ja jo täälläkin? Kohta on juutalaisten uskonnolliset kosherruokasäännöt, juutalaiset juhlapäivät ja ympärileikkaukset ym. antikristilliset talmudisti-iljetykset muodissa Suomen Siionissakin!

Vapahtajamme Jeesus Kristus varoitti fariseusten ja saddukeusten
= juutalaisten, hapatuksesta! Totelkaamme Jeesusta Kristusta, Herraamme, ja antakaamme iloiten omalle kristilliselle seurakunnallemme, ja Herrallemme, miten sydän vaatii!

Mutta ns. kymmenysopetus on harhaa! Kavahtakaa tätä juutalaista valhetta ja huijausta, kristiveljet ja -sisaret! Raha on kyllä raamatullinenkin realiteetti, mutta eräille "kristillisille" sionisti- ja judaistipiireille mammona on lähes -Jumala...! Surullista.

Kristiina 5.4.2016 12.36

Kiitos erinomaisesta opetuksesta Elian koulussa!

Kommentti kuitenkin E. Hännisen ajatuksista. Jeesuksen seuraajat tunnetaan siitä, että he/me rakastamme toisiamme. Se näkyy mm. siten, että kunnioitamme toistemme ymmärrystä ja tapaa palvella Herraa - myös antamalla ja uhraamalla joko kymmenyksillä tai jonkun muun periaatteen mukaan. Köyhä leski antoi koko elämisensä, kuten Jeesus sanoi. Pääasia on, että palvelemme yhdessä iloiten Jeesusta saamillamme moninaisilla lahjoillamme Jumalan kunniaksi ja uskomattomien pelastukseksi. Maailma katselee meitä!

Matteus 5.4.2016 12.36

"Iloista antajaa Jumala rakastaa. "

Ei kuulosta oikein hyvältä, jos tehdään Jeesuksesta ikäänkuin raha-automaattisysteemi.
Korotettu kirkollisvero (1/10) äärimmäisen rankkoine ulosottotoimenpiteineen ei saa olla lähetystyön tukemisen motivaationa.

Elämässä voi olla aikoja, jolloin tulot ovat reilusti alle tarvittavan. Ihan kenelle tahansa uskovallekin voi tulla eteen yllättäviä tilanteita. Jos ahdinkoon lisätään rankat ja armottomat rahalliset vaatimukset niin taakka on tosi raskas.

Koen, että on viisautta antaa sen mukaan kuin on varaa, eikä yli varojen. Silloin se antajan ilokin on aitoa :)

Elisa 6.4.2016 11.23

Jeesus itse puhuu varsin selkeästi talousasioista. Mark 4:25 "Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on." Nämä ovat siis Jeesuksen omia sanoja. Kyseessä on Juutalainen toteamus jota ei sen enempää tuohon aikaan tarvinnut selitellä. Tarkoittaa, että kenellä on antavassa kädessä, sille annetaan ja sitten toisinpäin. Jeesus käski meitä opettamaan sitä mitä hänkin oli opettanut ja talousasiat nyt vain kuuluvat evankeliumin ilosanomaan. Paavalikin neuvoo opetuslapsiaan 2 Kor. 9 niin selvin sanoin että kyllä minä ainakin olen halukas ja taipuvainen hänen neuvoaan noudattamaan.