http://patmos2.vlu.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_6171-PasiTurunen_small.jpg Juuri kun oli toivuttu tutkimuksesta, jonka mukaan uskonnolliset ihmiset ovat väitetysti tyhmempiä kuin uskonnottomat (Iltalehti 13.8.2013) paljastuu, että he ovat kaiken kukkuraksi itsekkäämpiä. "Uskonnollisten kotien lapset ovat sekulaarikotien lapsia ilkeämpiä", otsikoi brittilehti The... http://patmos2.vlu.fi/blogi/kirjoitukset/796/ovatko_uskonnollisten_kotien_lapset_muita_itsekkaampia Patmos article
Pasi Turunen
12.1.2016
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on Patmos Lähetyssäätiön toimittaja ja raamatunopettaja. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: "Uskon Puolesta - Ihmisille, joiden mielestä kristinusko on ajattelemisen arvoinen asia" (2011). Jehovan todistajia käsittelevän Vartiotorni - Valtakunta uudessa valossa (Kuva ja Sana, 2005) sekä Homoseksualismi - Rakkautta ja rajoja (Kuva ja Sana 2002) Turunen on yhdessä Petri Mäkilän kanssa toimittanut kirjan "Jumalan sana - inspiroitu ja Erehtymätön (2010).

Ovatko uskonnollisten kotien lapset muita itsekkäämpiä?

Juuri kun oli toivuttu tutkimuksesta, jonka mukaan uskonnolliset ihmiset ovat väitetysti tyhmempiä kuin uskonnottomat (Iltalehti 13.8.2013) paljastuu, että he ovat kaiken kukkuraksi itsekkäämpiä. ”Uskonnollisten kotien lapset ovat sekulaarikotien lapsia ilkeämpiä”, otsikoi brittilehti The Guardian juttunsa (6.11.2015) yhdysvaltalaisten neurotieteilijöiden viime marraskuussa (2015) julkaisemasta tutkimuksesta. Asiasta uutisoitiin myös Suomessa ainakin Ylen ja Helsingin Sanomien sivuilla.” Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan kristityissä ja muslimien perheissä varttuvat lapset ovat itsekkäämpiä ja tuomitsevampia kuin uskonnottomien perheiden lapset,” todettiin Hesarin verkkoartikkelissa (HS 7.11.2015). ” “Tulokset osoittivat, että uskonnollisten kotien lapset eivät olleet yhtä empaattisia kuin muut,” referoi YLEX verkkosivuillaan (8.11.2015)

Auktoriteettiuskoiset ateistit, joille tiede edustaa puhtainta saatavilla olevaa tietoa ja tiedemiehet vaikuttimiltaan totuuteen pyrkimisen kaikista kätketyistä vaikuttimista vapaata pyyteettömintä kastia, ottavat epäilemättä tuoreimman tutkimuksen ilolla vastaan. Sehän vain vahvistaa sen, minkä jokainen ateisti täysin ennakkoluulottomasti humaanissa sydämessään on koko ajan ”tiennyt” todeksi: Uskonto on vahingollista. Uskonnoton maailma - parempi huominen. Nyt on väitetysti saatu oikein tutkittua tietoa, joka tukee tukee ”käsitystä, jonka mukaan sekularisaatio ei vähennä ihmisten hyväntahtoisuutta, vaan itse asiassa toimii juuri päinvastoin.”

Tuoreen amerikkalaistutkimuksen tulos näyttäytyykin aivan tietynlaisena ateistisessa narratiivissa. Humanistina ateisti ajattelee ihmisten olevan pohjimmiltaan hyviä, jo syntyessään. Jos siis uskonnollisten kotien lapset ovat uskonnottomia itsekkäämpiä se on osoitus uskontojen rappiollisuudesta, joka tekee hyvistä ihmisistä pahoja. Näin uus-ateisti oikeuttaa itselleen oman uskontovihansa ja vakuuttaa itselleen olevansa hyvällä asialla pyrkiessään kitkemään kaiken uskontoon viittaavan julkisesta tilasta,  oli sitten kyse  suvivirren säkeistä tai jouluevankeliumin luvusta kouluissa. Jos uskonto turmelee siitä on hyyvä päästä eroon.

Raamattu ja ihmisen taipumus itsepetokseen

Tietyssä mielessä uutisoitu tutkimustulos ei ole lainkaan uutinen. Ainakaan kristitylle: Ihmiset ovat itsekkäitä pienestä pitäen. Uskonnollisten kotien lapset eivät ole poikkeus, joten asiasta on turha häkeltyä. Kukaan meistä ei ole poikkeus. Sitä kutsutaan teologisella kielellä perisynniksi, ja se istuu meissä kaikissa niin tiukassa, ettei sen vaikutusta silkalla kasvatuksella, uskonnollisellakaan sellaisella, saada meistä kokonaan pois. Hyväkin kasvatus voi siksi valua hukkaan.

Jo Raamatun alkulehdillä todetaan, että 

Se, että ihmiset ovat itsekkäitä lapsesta saakka ei ole uutinen kristitylle.

 

”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka” 1 Moos. 8:21

Kristinuskon korkein auktoriteetti, Jeesus (jonka epäitsekkyydestä ei liene epäilystä) sanoi:

”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys…” Mark. 7:21-22

Kun mennään eskatologiaan, niin varsinkin lopun aikana kasvatus tuntuu epäonnistuvan - erityisesti siellä missä uskon merkitys on vain ulkokohtaista - mistä johtuen viimeiset päivät muodostuvat erityisen vaikeiksi:

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” 2 Tim. 3:1

Ehkä kommunistien ja vasemmistolaisten utopioissa vielä uskotaan pelkän oikeanlaisen moraalikasvatuksen mahdollisuuksiin ”uuden ihmisen” luomiseksi. Kristinuskossa on kuitenkin aina ymmärretty, että pelkän moraalikasvatuksen, niin tärkeää kuin se onkin, mahdollisuudet ovat rajalliset. Koska jokaisen ihmisen sydämessä asuuu itsepetostaipumus paraskin arvokasvatus voi epäonnistua.

Mutta kristinuskon mukaan myös on totta, että huonoille tavoille kasvatettu tai muuten vain paha ihminen voi muuttua sydämen pohjia myöten kohdatessaan ylösnousseen Jeesuksen ja vastaanottaessaan Hänet syntien anteeksiantamisessa omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. Vaikka kenestäkään ei näinkään täydellistä tule, ja synti riippuu mukana kuolemaan tai paruusiaan saakka, ihmisen elämä voi muuttua dramaattisesti: juomarit raitistuvat, valehtelijoista ja varkaista tulee rehellisiä, avionrikkojista uskollisia, itsekkäistä saitureista anteliaita, väkivaltaisista rauhallisia ja niin edelleen.

Jokainen kristitty tietää tai tuntee jonkun, jonka elämä on uskoontulon myötä aidosti muuttunut merkittävällä tavalla hyvään suuntaan. Tällaisen muutoksen takana ei ole jonkin ”uskonnon” omaksuminen, niin kuin omaksutaan jokin poliittinen ohjelma tai jäsenyys kerhossa, vaan elossa olevan ylösnousseen Jeesuksen todellinen ja henkilökohtainen kohtaaminen.

Mitä uudesta tutkimuksesta voidaan sanoa tieteellisesti?

Ihan päällimmäisenä huomio kiinnittyy seikkaan, josta yhdysvaltalaisen Notre Damen yliopiston teologian tohtori Thoms D. Williams huomauttaa omassa analyysissään (Skewed Study Claims Atheist Children Are More Altruistic than ‘Religious’ Children; Breitbart 9.11.2015):

“[Tutkimus] tarkastelee yleisotsakkeen ‘uskonnollinen’ alla yhtenä möykkynä muslimilapsia, joita on enemmän, ja kristittyjä lapsia, joita on vähemmän … Tutkittavaan otantaan sisältyi lähes kaksinkertainen määrä muslimilapsia (43%) kuin kristittyjä (24%) ja 28 prosenttia lapsista olivat perheistä, jotka olivat identifioineet itsensä ei-uskonnollisiksi. Useat tutkimustuloksista raportoineet uutislähteet jättivät kertomatta, että niin kutsutut uskonnolliset lapset olivat valtaosaltaan muslimeita.”

On syytä huomioida, että eivät kaikki uskonnot suinkaan ole samasta puusta veistettyjä. Niiden vaikutus yksilöihmiseen ja kokonaiseen kulttuuriin voi merkittävästi poiketa toisistaan. Siinä missä yhden uskonnon piirissä pyhien tekstien äärellä lapsille voidaan opettaa, kuinka rakennetaan pommeja, toisen parissa opetetaan lapsia rakentamaan rauhaa ja rakastamaan jopa vihollisiaan.

Professori William M. Briggs tiivistää kirpeän analyysinsä helposti muistettavaan muotoon: "Tieteellisesti ajateltuna, tämä [tutkimus] on skeidaa."

 

Tilastotieteilijä ja professori William M. Briggs Cornellin yliopistosta puolestaan suomii blogissaan (Here is Why That Study Claiming Religious Kids Are Less Altruistic Stinks; 9.11.2015) muun tilastotieteellisen kritiikkinsä ohella tutkimusta kovin sanoin muun muassa siitä, että jos tutkimuksen kohteena ovat niinkin tulkinnanvaraiset asiat kuten ”altruismi (epäitsekkyys)” ja ”uskonnollisuus” on tutkimusasetelma  tieteellisesti ajateltuna lähtökohtaisesti epäillyttävä. Tieteellisen tutkimus edellyttää tutkittavan asian tarkkaa kvantifikaatiota, määrittämistä. Epäitsekkyys ja uskonnollisuus eivät ole yksiselitteisesti kvantifioitavia asioita ja jäävät liian epämääräisiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Briggs tiivistää kirpeän analyysinsä  helposti muistettavaan muotoon näin: ”Tieteellisesti ajateltuna, tämä [tutkimus] on skeidaa.”

Sosiologian professori George Yancey katsoo hänkin amerikkalaistutkimuksen sisältävän vakavaia metodologisia heikkouksia (Fatal Flaws in that Religion and Generosity Study; Stream.org 9.11.2015). Tutkimuksen kohteina olevien 5-12 vuotiaitten lasten epäitsekkyyttä testattiin moraalisella sensitiivisyystehtävällä, ns. ”diktaattori-pelillä”, jossa lapsille annettiin tarroja, joita he sitten saivat jakaa nimeämättömien toisten samasta koulusta olevien lasten kanssa. Professori Yancey pitää kyseistä menetelmää huonona altruismin arvioimiseksi. Se soveltuu pikeminkin arvioimaan koehenkilöiden kuuliaisuutta ja alistumista kokeen suorittajan ohjeille ja tahdolle.

Yancey kiinnittää huomioita myös siihen tärkeään ongelmaan, että tutkimus yrittää selvittää tieteellisesti sellaista kysymystä, joka ei ole ensinkään ole tieteellinen. Nimittäin moraalia. Yancey kirjoittaa:

”Tutkijat halusivat myös tarkastella kysymystä moraalista tutkimalla lasten rankaisuhalukkuutta näiden kohdatessa ilkeitä tekoja. Selvästi tutkijat tulkitsivat korkeammaksi moraaliksi sen, että syylliselle osoitettiin enemmän armollisuutta. Mutta tämä on eettinen eikä tieteellinen kysymys. Onko todella moraalisempaa vältellä rangaistusta täysin olosuhteista riippumatta? Pikemminkin jokainen meistä joutuu miettimään millä tavalla tasapainoilla rankaisemisen ja armahtamisen välillä. Joillakin on taipumusta erehtyä rangaistuksen puolelle siinä missä toiset voivat erehtyä armahtamisen puolelle. Kuitenkin lähes jokainen meistä sekä rankaisee että osoittaa armahtavaisuutta, kun olosuhteet ovat oikeanlaiset. Onko moraalista rangaista massamurhaajaa 100 dollarin sakolla? Useimmat meistä pitäisimme sitä epäoikeudenmukaisena. Onko moraalista rangaista liikennerikkomuksesta kymmenen vuoden vankeustuomiolla? Useimmat meistä pitäisimme sallaista armottomana.”

Areiopagi -verkkolehden sivuillta löytyy suomeksi lukemisenarvoinen ja asiantunteva arvio, jonka on kirjoittanut Oxfordin yliopiston tutkijatohtori Jonathan Jong. Artikkelissa ”Ovatko uskonnollisten perheiden lapset muita itsekkäämpiä?” (Areiopagi 10.11.2015) Jong muun muassa kirjoittaa:

”Onko todella niin, että on hyväntahtoista sallia pahanteko toisia ihmisiä kohtaan näitä loukkaamalla ilman rangaistusta (tai kevyesti rangaisten)? Itse asiassa myös tarrojen luovuttaminen on tulkinnoille avoin asia. Ehkäpä uskonnolliset lapset ovat herkempiä jakamaan tietyille ihmisille, kuten heidän omaan viiteryhmäänsä kuuluville lapsille (tai sellaisille ihmisille, jotka ovat puutteenalaisia tai ansaitsevat sen). Tältä kannalta heidän käyttäytymistään voisi kuvata lojaaliksi tai oikeudenmukaiseksi, tai joksikin muuksi sellaiseksi, jota suurin osa ihmisistä pitää hyveellisenä. Tällaiset kysymykset suhteellisesta hyvyydestä tai erilaisista arvoista ovat kiistanalaisia – eikä tule teeskennellä, etteivätkö ne sitä olisi.”

Mitä sitten, jos uskonnottomien kotien lapset eivät olekaan yhtä tuomitsevia kuin uskonnollisten kotien lapset? Se onko tämä hyvä vai huono asia vaatii, kuten Jong osoittaa, ihan erillisen tarkastelunsa. Entä jos uskonnoton kotikasvatus ei ylipäätään kykene tarjoamaan lapsille kunnollisia eväitä tehdä asiaankuuluvia ja välttämättömiä eettisiä arviointeja erilaisten elämänvalintojen ja tilanteiden välillä. Jos itse on kasvanut ”vapaan kasvatuksen” ilmapiirissä on selvää, ettei aina ole valmiuksia tai suurta halukkuutta opettaa lapsiaan paheksumaan ja tuomitsemaan moraalisesti tuomittavia tekoja. Ainoa mitä ehkä jaksetaan paheksua ja tuomita on tietysti uskonto.

Kun lapsista tulee aikuisia

Edellä aiemmin esittelemäni teologian tohtori Thoms D. Williams Notre Damen yliopistosta, Yhdysvalloista, huomauttaa muun kritiikkinsä ohella uuden altruismi-tutkimuksen olevan ristiriidassa aiemman laajaan otantaan perustuvan tutkimuksen kanssa. Sen mukaan uskonnolliset ihmiset ovat rahassa ja ajassa mitattuna selvästi anteliaampia,  epäitsekkäämpiä, kuin ei-uskonnolliset ihmiset.

Williams kirjoittaa:

”Vuonna 2000 suoritettuun massiiviseen Social Capital Community Benchmark kyselytutkimukseen osallistui 30 000 Yhdysvaltojen kansalaista. Tutkimuksen mukaan uskonnolliset ihmiset antoivat ei-uskonnollisia ihmisiä selvästi todennäköisemmin sekä aikaansa että rahaansa. Tutkimuksessa havaittu ero ’uskonnollisten’ ja ’sekulaarien’ antamisessa oli dramaattinen … Rahaksi muutettuna tämä merkitsee sitä, että uskonnolliset antavat keskimäärin vuodessa 2 210 dollaria per henkilö kun taas sekulaari henkilö antaa 642 dollaria. Vapaaehtoistyöhön uhratuilla tunneilla mitattuna uskonnollisten ihmisten havaittiin osallistuvan vapaaehtoistoimintaan keskimäärin 12 kertaa vuodessa siinä missä sekulaarit henkilöt osallistuivat keskimäärin 5.8 kertaa. Kun asetamme tämän perspektiiviin niin tutkimuksessa havaittiin, että ’uskonnollisesti’ aktiivit henkilöt muodostavat 33 prosenttia Yhdysvaltojen väestöstä, mutta he vastaavat 52 prosentista lahjoituksia ja 45 prosenttia vapaaehtoistyöhön uhratusta ajasta.”

Pitäisiköhän uskonnollisen ja uskonnottoman kasvatuksen vaikutuksia sittenkin arvioida vasta, kun lapset ovat aikuisia?

 

Kommentoi "Ovatko uskonnollisten kotien lapset muita itsekkäämpiä?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  ______    ______   _____     _    _     ____    
 /_   _//  /_   _// |  __ \\  | || | ||  |  _ \\  
 `-| |,-    -| ||-  | |  \ || | || | ||  | |_| || 
   | ||     _| ||_  | |__/ || | \\_/ ||  | .  //  
   |_||    /_____// |_____//   \____//   |_|\_\\  
   `-`'    `-----`   -----`     `---`    `-` --`  
                                                  
 
 

10 kommenttia "Ovatko uskonnollisten kotien lapset muita itsekkäämpiä?"

Ritva Ikonen 12.1.2016 14.45

Uskonnollisten kotien nuoret ovat usein itsetietoisempia siksi kun tietävät mistä oikea viisaus tulee.
Uskovat nuoret saattavat olla itsekkäiltä, koska ovat valinneet uskovan elämänasenteen ja he joutuvat väkisin puolustamaan valintojensa tuomaa kritiikkiä, ei-uskonnollisilla enemmistönä ei ole mitään puolustettavaa.
Vanhempi väestö antaa nuorille perintönä asenteen, etteivät uskovat voi olla kovin hyvin selvillä maailman asioista ja ovat jotenkin tyhmempiä kansalaisia, koska he ovat kiinnostuneita vain uskonasioista, ja ehkä se onkin totta. Ohje kuitenkin olisi uskoville, että ^Menkää kaikkeen maailmaan.^

puollustakaa vain Herraa Jeesusta Kristusta 12.1.2016 22.27

Siis ehkä olisi kristittyjen vihdoinkin opittava sellainen asia, että järjettömien kanssa ei väitellä. Heitä ei voi "voittaa", koska 1. heissä ei ole järkeä, että voisivat järjellisiä asioita tajuta, 2. he vihaavat totuuksia, jolloin mitään keskustelua ei voi tulla. Kai ymmärrätte, että se joka keskustelee järjettömän kanssa, osoittaa että on itse ehkä vieläkin järjettömämpi, koska pitää järjettömyyttä järjellisyytenä. Ymmärrättekö tämän? Tämä artikkeli oli halua keskustella järjettömien, eli helvettien, kanssa. Ei hyvä.
Kristittyjen tulee saarnata parannusta Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, ei esitellä helvettejä.
Järjettömiin vaikutetaan tunteilla ja herättämällä se vähä rakkaus, jota heissä on. Kun he ovat rakkaudessa, samalla he tulevat järkeväksi ja silloin vasta heille voi heille sopivalla tavalla kertoa parannuksesta Jeesuksessa.

Usko Mäki 12.1.2016 22.27

No siltä se enimmäkseen on vaikuttanut, että sekulaareista perheistä tulee humaanimpaa jälkikasvua. Ja näyttäähän ylipositotason tutkimuskin vahvistavan tuota kuvaa.

Itse kun en aikuisena enään ole osannut ottaa jumaljuttuja todesta, niin särähtää tuollainen ajattelu, että ateistit ottaisivat tutkimustuloksen itsekkäistä uskovaisperheiden lapsista ilolla vastaan. Esimerkiksi minusta tutkimusuutinen ja tilanne on enempikin kelju ja surullinen. Mutta ehkä PT ajattelee omista lätökohdistaan, että kaikille olisi ilon aihe, jos muilla menee vähänkään heikommin.

Illuminator 12.1.2016 22.49

Usko Mäki taisi ymmärtää Turusen kirjoituksen väärin. Sikäli kun lainkaan luki sitä. Jutun pointtihan on siinä, että tutkimus on tieteellisesti hömpsönpömpsöä, eikä juurikaan kerro uskonnollisten kotien lapsista mitään merkittävää.

Lisäksi Mäki vaikuttaa "omista lähtökohdistaan" haksahtaneen ottamaan tutkimuksen väitteen juuri niin ryppyotsaisen tosissaan kuin Turunen jutussaan kuvailee.

Jos taasen saamme vaihtaa kokemuksia (Mäki aloitti) siitä miltä jokin asia kokemusperäiseseti "vaikuttaa", on oma laaja kokemukseni siitä kenenkä jälkikasvu on humaaninpaa ja hyväkäytöksisempää kyllä ihan toinen kuin Mäen.

ujohko 14.1.2016 16.49

Otsikko oli "Ovatko uskonnollisten kotien lapset muita itsekkäämpiä?", mutta miksi se olisi kristinuskon ja kristittyjen kannalta edes relevantti kysymys? Itsekkyys ei kuulu kristinuskoon, joten sitä ei kristinuskossa tule myöskään opettaa. Tiedämme mikä kuuluu kristinuskoon ja mikä ei. Sen mukaan tulee myös kasvattaa.

Jos kuitenkin tutkimustulokset väittävät muuta, kertooko se kristittyjen harjoittaman kasvatuksen olevan epäkristillistä, vai lasten vastareaktioista opetettua kohtaan, vaiko sittenkin tutkimuksesta. Kuten tiedämme, ihmisille on syötetty paljon valheita inhimillisten agendojen ajamiseksi. Poliittiset vaikuttimet ovat korruptoineet tiedettä, taloutta, koulutusjärjestelmää ja mediaa siinä kuin poliittista järjestelmää itseäänkin. Maailma kasvattaa omiaan maailmallisesti.

On tietenkin ehdottoman tärkeää oppia tuntemaan totuus, mutta kristitylle on yhtä tärkeää pysyä siinä ja kasvaa siinä. Valitettavasti kulloinenkin teema ratkaisee millä tavoin ainakin suomalaiset kristityt suhtautuvat siihen mitä on tarjolla. Tuolloin annetaan ennakkokäsitysten määritellä mitkä ovat helmiä ja mitkä eivät. Silloin totuus poljetaan jalkoihin, vai mitä Pasi?

Erkki Hänninen 15.1.2016 9.30

Itselleni sanat uskonto ja uskonnollisuus herättävät vastenmielisiä mielikuvia. Edesmennyt körttijohtaja Jaakko Elenius totesi, että kristinusko ei ole uskonto. Olen samaa mieltä!

Uskonto ja uskonnollinen kasvatus ei ole lapselle hyödyksi. Pahimmillaan sillä tuotetaan terroristeja. Uskonnollista kasvatusta voisi verrata kommunistiseen aivopesuun. Se on hengellistä väkivaltaa.

Uskon Jeesukseen. Vuosia sitten koin että joku raskauttaa elämääni. Sitten selvisi että liian kilttinä ihmisenä minussakin oli lapsesta asti uskonnollisuutta ja väärää auktoriteettiuskoa. Rukoilin sitä oikeaa Jeesusta ottamaan pois kaiken, mitä Taivaalinen Isä ei ole istuttanut, ja repimään sen väärän uskonnollisuuden rikkaruohon juurineen pois!

Prosessi on vieläkin kesken, mutta rukoukseeni alettiin vastaamaan, rankimmankin kautta. Silti olen kokenut uskonnon kahleista vapautumisen suurena siunauksena. Haluan olla uskonnoton, ei-uskonnollinen kristitty. Ns. maailma kyllä näkee kristillisyyden uskontona/uskonnollisuutena.mutta tärkeintä on mitä elävä Jumala, ja minä itse, ajattelee, ja ajattelen!

Mielestäni uskonto ja uskonnollisuus on ensimmmäisen käskyn rikkomista, ja jopa Saatanan keksintöä. Uskonto ei pelasta. Jeesus pelastaa! Rukoilen vapautusta kaikille uskonnon uhreille.

Blessings! Aamen!

Jeesus tulee takaisin 25.1.2016 11.04

Usko Mäki näyttää uskovan "yliopistotason tutkimuksiin" mikä sinänsä on hyvin falski kohde uskoa. Miettikääpä miten paljon tiede ja sen tulokset ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten saatika vuosisatojen aikana?
Toisaalta hänen kommenttinsa osoittaa suomalaisissa yleensäkin esiintyvää piirreettä, eli akateemisuutta arvostetaan aivan liian korkealle. Ajatteleminen ja mielipiteen ilmaiseminen ja muodostaminen ulkoistetaan siten "niille viiisaille ja oppineille". Hyvin on erääseen virteen sanailtu "

Kun täällä jo joku viittasi körttiläisyyteen niin mainitaanpa siioninvirsistä nro 74, jonka 4. säkeistö tiivistää hyvin ajatukseni:

"Autuas, ken uskoen
pyhän kirjan lupauksiin
vastaan ottaa Jeesuksen,
ei hän sorru houkutuksiin
ihmisjärjen, tiedon määrän,
harhaan vievän, usein väärän."

Realisti 25.1.2016 11.04

Voi että sinä ihminen osaat olla hölmö. Harry Potter on lapsille sopivaa kirjallisuutta, eivät mitkään uskonnolliset hölynpölyt. Usko itse vaikka maahisiin jos haluat mutta älä edistä lasten aivopesua muka-tieteellisella argumentaatiolla.

stv 26.1.2016 9.05

Pääasia on ihmiselle, oli lapsi tai aikuinen, että saa synnit anteeksi Jeesukselta.- Joh.3.3-19.

Potterit ja maahiset vievät helvettiin, miten joku voi niitä suosia?

Ja uskonnollinen on eri asia kuin uskova. Ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, ei tee itsekkääksi, vaan toisia auttavaksi ja sellaiseksi, joka haluaa toisetkin mukaan TAIVAASEEN. Mutta kun on uskossa, erottautuu tietysti maailman syntitouhuista jne. eli tarkoittaako tutkimus ovelasti sitä, että vähän "pännii" kun uskovat lapset eivät olekaan lähteneet sielunvihollisen koukutettavaksi jne?

Suomessa on paljon uskonnollisia ihmisiä, Sana sanoo, että riivaajatkin uskovat ja VAPISEVAT, JAAK. Eri asia kuinka monta on uskossa eli pelastunut eli kokenut Joh.3.3.

Joten, pyhäkouluja vaan lisää ja lisää, ja päiväkoteihinkin paljon OIKEATA OPETUSTA ELÄVÄSTÄ JEESUKSESTA, JOKA VAIN VOI PELASTAA AIKAMME PIMEYTEEN JOHDETUT LAPSETKIN.

Annikki Salo 26.1.2016 9.05

Tämä maailma yrittää mitata ulos uskontoa leimaten sen nyt vahingolliseksi lapsille.
Kuitenkin uskonto on vain teoriaa ja muotomenoja, mutta elävä sydämen usko Jeesukseen on "rakkauden kautta vaikuttava usko" (Gal.5:6). Lapset vaistoavat vanhempiensa uskon aitouden ja vaikka he kapinoisivat ja kieltäisivätkin sen, niin sisimmässään he kuitenkin kokevat aidon totuuden.