http://patmos2.vlu.fi/filebank/blog/authors/fb-share_1_6171-PasiTurunen_small.jpg Ei ole yhdentekevää mitä ihmiset uskovat Jumalasta. Ei ole yhdentekevää myöskään uskovatko ihmiset ylipäätään Jumalaan. On niitä, jotka uskovat, että Jumala on olemassa, mutta elävät käytännössä niin kuin häntä ei olisi olemassa. Toisaalta on niitä, jotka uskovat, ettei Jumalaa ole, mutta käytännössä... http://patmos2.vlu.fi/blogi/kirjoitukset/776/pariisin_terrori-isku_jumala_on_suuri%21_jumala_on_rakkaus%21_vaiko_jumalaa_ei_ole%21 Patmos article
Pasi Turunen
4.12.2015
Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on Patmos Lähetyssäätiön toimittaja ja raamatunopettaja. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: "Uskon Puolesta - Ihmisille, joiden mielestä kristinusko on ajattelemisen arvoinen asia" (2011). Jehovan todistajia käsittelevän Vartiotorni - Valtakunta uudessa valossa (Kuva ja Sana, 2005) sekä Homoseksualismi - Rakkautta ja rajoja (Kuva ja Sana 2002) Turunen on yhdessä Petri Mäkilän kanssa toimittanut kirjan "Jumalan sana - inspiroitu ja Erehtymätön (2010).

Pariisin terrori-isku: "Jumala on suuri!", "Jumala on rakkaus!" vaiko "Jumalaa ei ole!"?

Ei ole yhdentekevää mitä ihmiset uskovat Jumalasta. Ei  ole yhdentekevää myöskään uskovatko ihmiset ylipäätään Jumalaan. On niitä, jotka uskovat, että Jumala on olemassa, mutta elävät käytännössä niin kuin häntä ei olisi olemassa. Toisaalta on niitä, jotka uskovat, ettei Jumalaa ole, mutta käytännössä elävät ikään kuin hän olisi olemassa.

Ensin mainittua ihmisryhmää on joskus kutsuttu termillä ”apateistit”. He kyllä uskovat Jumalaan, mutta eivät liiemmälti ole hänestä kiinnostuneita, eikä Jumalalla ole juuri mitään merkitystä heidän päivittäiseen elämäänsä ja valintoihinsa.

Viimeksi mainittuun joukkoon kuuluu valtaosa ateisteista. He tosin väittelevät antaumuksella ja sydämen palolla ateismin puolesta, varsinkin, jos vastaväittäjänä on joku kristitty, mutta samalla kiivailevat sellaisten kristillisten arvojen, kuten ihmisarvon, elämän merkityksen, lähimmäisen rakkauden ja oikeudenmukaisuuden ym. puolesta ikään kuin tällä kaikella olisi mitään perimmäistä merkitystä ilman Jumalaa.

Nykyateisteja onkin toisinaan moitittu siitä, että he haluavat autuaan epäjohdonmukaisesti ja itsepintaisesti riippua kristillisen etiikan ihanteissa (e.g. lähimmäisen rakkaus, ihmisarvo), vaikka kieltävät etiikan välttämättömän kristillisen teistisen perustuksen.

Kukaan ei sitä kiellä, että ateistit kykenevät elämään hyvää ja moraalista elämää, tai ettei ateisti kykenisi tunnistamaan moraalista hyvää ja pahaa. Kristinuskon mukaan kaikki ihmiset - myös ateistit - on luotu Jumalan kuvaksi, ja juuri siitä syystä meillä kaikilla on kyky luonnollisen lain valossa tunnistaa moraalinen hyvä ja paha toisistaan, sekä jossain määrin jopa elää sen mukaan. Siksi lienemme, kristityt ja ateistit, yhtä mieltä siitä, että Pariisin terrori-iskut edustivat aidosti  ja objektiivisesti moraalista pahuutta.

Mutta käsitys siitä, että on asioita, tekoja ja ihmisiä, jotka objektiivisesti ovat moraalisesti hyviä tai pahoja, voidaan perustella ainoastaan mikäli on olemassa Jumala, josta käsin hyvyys ja pahuus voidaan metafyysisesti perustella. Ateisti ei voi edes moralisoiden syyttää Jumalaa Raamatun ”hirveyksistä”, ellei Jumalaa ole olemassa, koska ilman Jumalaa ei ole olemassa mitään objektiivisesti hyvää tai pahaa, eikä siten mitään moraalisia ”hirveyksiä” sen enempää Raamatussa kuin maailman historiassa yleensä. On vain ihmisiä, asioita ja tekoja sekä erilaisia kilpailevia mielipiteitä niistä. Niin kuin eräs elokuvarepliikki kuuluu: ”Ei ole mitään hyvää tai pahaa, on vain kivaa tai tylsää.”

Filosofian professori Alex Rosenberg on harvinainen ateisti siinä mielessä, että hän on uskaltanut katsoa ateistista nihilismiä kasvoista kasvoihin ja myöntää sen minkälaisia johtopäätöksiä Jumalan olemassaolon kieltämisestä väistämättä seuraa. Rosenberg heittää teesit pöytään kirjassaan The Atheist Guide To Reality - Enjoying Life Without Illusions (Norton, 2011). Rosenbergin mukaan ainoa oikea maailmankatsomus on materialistinen ateismi ja tiede tarjoaa ainoan oikean selityksen. Mutta tästä näkemyksestä seuraa väistämättä asioita, jotka Rosenberg luettelee  häpeilemättä heti kirjansa alussa (s. 2-3) seuraavasti:

  • Onko Jumala olemassa? Ei.
  • Mikä on todellisuuden perimmäinen luonne? Se mitä fysiikka sanoo sen olevan.
  • Mikä on universumin tarkoitus? Mitään tarkoitusta ei ole.
  • Mikä on elämän tarkoitus? Ei mikään.
  • Miksi minä olen täällä? Silkkaa sattumaa.
  • Toimiiko rukous? Ei tietenkään.
  • Onko ihmisellä sielu? Lasketko leikkiä?
  • Onko ihmisellä vapaa tahto? Ei mitään mahdollisuutta!
  • Mitä tapahtuu, kun minä kuolen? Kaikki jatkuu melko lailla kuten ennenkin, mutta ilman meitä.
  • Mitä eroa on oikealla ja väärällä, hyvällä ja pahalla? Niiden välillä ei ole mitään eroa.
  • Miksi minun pitäisi olla moraalinen? Koska siitä tulee sinulle parempi olo, kuin moraalittomuudesta.
  • Onko abortti, eutanasia, itsemurha, verojen maksaminen, ulkomaanapu tai mikä tahansa muu asia kiellettyä, sallittua tai joskus pakollista? Kaikki käy.
  • Mitä on rakkaus ja kuinka voin sen löytää? Rakkaus on ratkaisu strategiseen interaktio-ongelmaan. Älä etsi sitä. Se löytää sinut, kun sitä tarvitset.
  • Onko historialla mitään merkitystä tai tarkoitusta? Se on täynnä raivokasta meteliä vailla mitään merkitystä.
  • Onko ihmissuvun menneisyydellä mitään opetettavaa meille tulevaisuuttamme ajatellen? Jatkuvasti entistä vähemmän, jos siitä alunperinkään oli mitään opittavissa.

 Loput kirjansa noin  330 sivusta Rosenberg käyttää perustellakseen näitä teesejä ”tieteellisesti”, elikkä materialistisesti. Niille, jotka ehkä kokevat tämän materialistinen katsannon ahdistavalta, Rosenbergilla on vastaus: Hanki rauhoittavia lääkkeitä!

Miksipä ei? Ihminenhän on Rosenbergin mukaan pelkästään aineellis-kemiallinen olento, joten ahdistus on vain kemiallinen epätasapaino, joka voidaan korjata kemiallisesti. Kaikki yritykset etsiä henkistä lohtua aineellisen maailman ulkopuolisista selityksistä merkitsee riippumista kiinni illuusioissa.

Rosenberg on harvinaisen rehellinen ateisti siinä, että hän rohkenee sanoa suoraan mitä ateismista väistämättä seuraa:  ”Yksilön ihmiselämä on merkityksetön, vailla tarkoitusta ja ilman perimmäistä moraalista arvoa”, Rosenberg julistaa. Lukija joutuu tämän tunnustuksen äärellä väistämättä kyselemään mielessään, onko hinta tällaisesta ”iloisesta illuusioista vapautumisesta” sittenkin liian korkea. Meidän olisi uskottava, että kaikki rakkaus ja itsensä epäitsekkäästi uhraava toisista välittäminen on moraalisesti yhtä merkityksetöntä kuin viha ja toisten säälimätön kohtelu.

Pariisin terrori-iskun jälkeen tuskin löytyy ketään, joka olisi valmis väittämään, että terroristit eivät oikeastaan tehneet mitään väärää tai pahaa. Se, että ateistitkin tuomitsevat Pariisin iskun kaltaiset terroriteot ”pahoina”, ei merkitse sitä, että he näkevät teot vain huonosti suunniteltuina. Ei. Ateistit tuomitsevat kyseiset iskut kristittyjen tavoin siksi, että teot olivat aidosti ja objektiivisesti moraalisesti pahoja.

Terroristit itse varmasti uskoivat olevansa moraalisesti oikealla asialla. Ateisti voi uskontovastaiselle tyylilleen uskollisena huomauttaa, että terroristit itse uskoivat vakaasti olevansa jopa jumalan asialla, ja siten korostaa jälleen uskontojen pahuutta. Pahuutta? Mutta siitä juuri on kysymys. Mitä oikein on pahuus, jos Jumalaa ei ole. Siksi ateistinen huomautus on epäolennainen, sillä ateistin velvollisuus on osoittaa, ei mitä terroristit uskoivat omasta asiastaan tai mitä ateisti uskoo uskonnoista, vaan mistä iskuissa oikeasti moraalisesti oli kyse: Oliko joukkosurma moraalisesti oikein vai väärin? Jos väärin, niin millä perusteella Rosenbergin kaltainen materialisti, jonka mukaan ”yksilön ihmiselämä on merkityksetön, vailla tarkoitusta ja ilman perimmäistä moraalista arvoa”, ja jolle hyvän ja pahan välistä moraalista eroa ei ole olemassa, pitää tekoa aidosti pahana ja vääränä? 

Siinä missä Rosenbergin kaltaiset ateistit pitävät ihmiselämää pohjimmiltaan merkityksettömänä, Jeesus opetti ihmisen olevan Jumalan silmissä arvokkaampi kuin muut luontokappaleet - varpuset tai lampaat. Siinä missä Rosenberg opastaa lukijaansa ymmärtämään, että kaikki teot ovat moraalisesti arvioituna samantekeviä, Jeesus muistutti, että teoillamme on merkitystä, koska on olemassa Jumala, joka sekä tuomitsee pahat teot että palkitsee hyvät teot. Rosenbergin mielestä rakkaus on vain ”strateginen interaktio-ongelma”, Jeesuksen mukaan rakkaus on jotain paljon syvempää ja todellisempaa, jotain Jumalasta lähtöisin, koska Jumala on rakkaus ja juuri rakkautensa tähden Jumala lähetti Poikansa maailman pelastamaan maailman. Rosenbergin mukaan ihmisellä ei ole sielua, eikä kuoleman jälkeen elämää. Miten Rosenberg lohduttaisi Pariisin terrori-iskun uhrien omaisia: "Teidän rakkaittenne elämä oli merkityksetön, vailla tarkoitusta ja ilman perimmäistä moraalista arvoa. Vapautukaa illuusioistanne tai ottakaa rauhoittavia."

Kysymys Jumalan olemassaolosta on kaikkea muuta kuin merkityksetön kysymys. Ei ole yhdentekevää mitä ihmiset Jumalasta ajattelevat. Tai uskovatko häneen lainkaan.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi "Pariisin terrori-isku: "Jumala on suuri!", "Jumala on rakkaus!" vaiko "Jumalaa ei ole!"?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

  ____       ___      ______    _____      _____  
 |  _ \\    / _ \\   /_____//  |  ___||   / ___// 
 | |_| ||  / //\ \\  `____ `   | ||__     \___ \\ 
 | .  //  |  ___  || /___//    | ||__     /    // 
 |_|\_\\  |_||  |_|| `__ `     |_____||  /____//  
 `-` --`  `-`   `-`  /_//      `-----`  `-----`   
                     `-`                          
 
 

14 kommenttia "Pariisin terrori-isku: "Jumala on suuri!", "Jumala on rakkaus!" vaiko "Jumalaa ei ole!"?"

polku on kapea 4.12.2015 19.59

Ihmisessä voi olla myös uskon ja epäuskon todellisuus samaan aikaan.

Kun luen nuo Rosenbergin teesit lihassani, inhimillisyydestäni käsin, langenneena, lankeavana, epäuskoisena, ihmisenä joka ei voi uskollaan kerskata niin teesit vaikuttavat järkeviltä, tosilta ja tuntuvat vastaavan hyvin kokemustani maailmasta. Noin sen täytyy olla, tuolta kaikki vaikuttaa! Aivan oikeat johtopääökset! Valitettavasti.

Mutta kun luen ne uskoni näkökulmasta ajattelen, ja haluan ajatella aivan toisin. On pysyttävä kiinni Jeesuksessa ja Jumalan poissaololta vaikuttavassa läsnäolossa. Pyydettävä uskoa, Henkeä, parannustakin, jatkuvaa uudestisyntymää. On huudettava apua uskon vahvistamiseksi, tai jopa, teen sitä itse, kerjättävä Jumalalta armoa ja uskoa jos sitä ei tänään mielestäni ole.

Mutta pelkään, että tuo varjominä, epäuskominä, ei tässä maailmassa ehkä koskaan tule lihastani poistumaan. Millin päässä on koko ajan avoinna ja tarjolla mahdollisuus uskoa Rosenbergin lailla tyhjyyteen, merkitysten harhoihin ja sattumaan. En tartu siihen mahdollisuuteen, kiitos Jeesuksen, en enää, mutta siellä se on, muun väittäminen olisi kerskailua siitä mitä minulla ei ole. Luulen että epäusko kaikkine variaatioineen on eräs suurimmista maailmassa vaikuttavista tuhovoimista. Yksikään ihminen ei voita sitä omin voimin. Tarvitaan Jeesus joka tulee luoksemme.

Ihmettelyä1 5.12.2015 14.14

-Jopa niinkin ajatellen,että vaikka maailma olisi joku "sattuma",jota se ei ole,Rosenbergin ajatukset ovat tuhoisia ja "moraalittomia".Ne ovat periaatteessa samaa jota Nietzsche jo toista sataa vuotta sitten katkeran hulluna julisti.Nyt maailman globalisoituessa hällä-väliä ateistinen ajattelu-asenne voi johtaa kansan murhiin yhdellä napin painalluksella. Tosin tietty uskonnon omaisuus sekaan laitettuna on se voiteluöljy,kuten natsismin sekauskomukset,tai kiihko-islam,ja on siinä joukossa mahdollista löytyä joku lopunaikoja Raamatun vastaisella tavalla jouduttava kovin militantti sekopää.

Tästäpä päädytään pikaisesti kehän toiselle puolelle:Jumalan,Luojan täytyy olla olemassa.On muitakin ulottuvuuksia kuin tämä avaruutemme. Ihminen kerta kaikkiaan on moraalinen ja eettinen olento.Kommunistis-ateistis-uskonnolliseen moraaliin päädyttiin jo neuvostovaltioiden aikaan.Ja Pohjois-Korean ateismi on päätynyt uskonnollissävytteiseen mielipuolihallitsijoiden "ikuiseen rauhaan" yms.kumarteluun.Sillä ei ole mitään tekemistä tieteellisen kanssa. Niin se näemmä menee.Ja meidän modernit sivistyneet humaanit hyvinvoivat ateistimme (ihan kuin niillä arvoilla olisi merkitystä ateistille,hehän ovat limaa ja sähköä vailla moraalia perimmältään yms.oppiensa mukaan) lohduttavat kummasti lapsiaan ja toisiaankin että joku kuollut läheinen on tähtenä taivaalla yms. Eli ateistillakin on kutsu etsiä Luojaamme.

Ihminen "uskoo" aina perimmältään.Kyse on siitä,haluaako olla kuuliainen eli "pysyä armossa ja uskossa".Vai haluaako kääntyä palvomaan muita "helpompia" lavean tien jumalia(minun "oma jumala",islam,idän uskonnot,new age ,wicca,satanismit, sekauskoja,horoskooppeja,"on siellä jotain mutten välitä"-uskoa yms.),jotka johtavat yhteen ja samaan Sielunviholliseen.

Jussi Suutari 6.12.2015 12.45

Erittäin hyvä kirjoitus. Jos Jumalaa ei olisi, mitään mittapuuta ei olisi mihin verrata onko joku hyvää vai pahaa. Olisi vain paljon erilaisia mielipiteitä. Jumalan olemassaolo tuo absoluuttisen mittapuun.

Ja todellakin, Jumala tuo myös merkityksen elämälle. Mitä väliä olisi yhtään millään jos tänne on sattumalta synnytty ja hetken päästä taas kadotaan? En ihmettele että itsemurhaluvut ovat niin korkealla kun ihmisillä ei ole Jumalaa. Myös ihmisarvo menetetään, ja se näkyy ihmisten suhtautumisessa toisiin ihmisiin.

Mutta Jumalan takia tiedämme miksi olemme täällä, mistä tulemme, mitä meidän tulee tehdä, ja minne olemme menossa ja miksi. Elämälle tulee valtava tarkoitus ja mielekkyys!

Ja tämä Jumala on rakkaus ja etsii sinua. Anna Hänen löytää itsesi ja antaa elämällesi tarkoitus, vain vastaanottamalla Hänen Poikansa Jeesuksen sovitustyö, lahja jonka hinnan Jeesus maksoi sinun puolestasi. Saat tyydytyksen sille tyhjyydelle joka sinun sisintäsi kalvaa niin kauan kuin olet erossa Luojastasi.

Peter 6.12.2015 12.45

Tyttäreni kertoi pari päivää sitten, keskustelustaan kaverinsa kanssa. Tämä kertoi olevansa tieteeseen uskova materialisti joka löytää moraalisen elämän ohjeet Immauel Kantilta. Hän siteerasi Kantia ja oli ihmeissään. Clara tyttäreni kertoessa,sitaattien olevan melkeinpä suoria lainauksia raamatusta. Pitäisiköhän minunkin siihen kirjaan perehtyä oli kaveri tuuminut.Clara hänelle sitä lämpimästi suositteli. On paljon ihmisiä jotka ovat lähempänä Jumalan valtakuntaa kuin kuvittelevatkaan.

eero t 7.12.2015 8.40

Tuli mieleen muutaman vuosikymmenen takainen keskustelu ateistin kanssa, josta seurasi pohdiskelu siitä, mistä kiikastaa, kun kommunikaatio on välillämme kovin heikkoa. Siihen löytyi yksi hyvin painavan tuntuinen syy: minä olin hänen mielestään hullu (hengelliset asiat ovat hänelle huuhaata), ja hän on minun mielestäni kuollut (hengellisesti). Siis hullun ja kuolleen dialogista ei heti näytä tulevan kovin hedelmällistä! Mutta katsotaanhan tarkemmin; hullu ei sitten tarkemmin katsoen ollutkaan hullu ja kuollutkin oli herätettävissä eloon, sillä Jumala herättää kerran kaikki kuolleet - miksi ei juuri nyt? Kun emme kerran aiemmin oltu huomattu ratkaisuja, olimme avun tarpeessa. Apu tulee anovalle, siis Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä! Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä! Paranna, auta, armahda ja johdata - aina Taivaaseen asti! Kiitos tastä mahdollisuudesta!

Annikki Salo 7.12.2015 8.40

Jumalamme on ensisijaisesti Pyhä (Jes.6:3; Ilm.4:8; 15:3,4). Hän on Korkein ylitse kaikkien.
Hän on Pyhä Rakkaus ja Hänen Nimensä on "Minä Olen" (2Ms.3:14) ja Jeesus vahvisti elämällään ja Sanallaan seitsenkertaisesti "Minä Olen":Elämän Leipä (Joh.6:35); Maailman Valkeus (Joh.8:12); Ovi (Joh.10:9); Hyvä Paimen (Joh.10:11); Ylösnousemus ja Elämä (Joh.11:25); Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:6); Todellinen Viinipuu (Joh.15:1).

Muslimien jumalasta puhuttaessa se on Allah.

Tuomas 7.12.2015 18.32

Jahas. Taasen uskova tietää miten ateistin pitää ajatella.

Mikä on juttusi tarkoitus?

Käännyttä ateisteja? Jos, niin voin kertoa, että ei tuolla tyylillä innistu.

Nostaa omien mielialaa ja saada uskontoverit naureskelemaan yhdessä ylimielisesti ateisteille ?

Tuomas

Peter 7.12.2015 18.32

Käytän aamun hiljaisina hetkinä Richard Wurmbrandin kirjasta "REACHING TOWARD THE HEIGHTS". Eräänä päivänä hän siteeraa Fritz Rieneckerin teosta "Das schönste kommt noch"=kaunein tulee vielä.Käthe , erään "vajaamielislaitoksen" asukki,istui päivät liikkumatta tuolissa tai oli taukoamatta liikeessä , kirkuen silloin tällöin.Minkäänlainen verbaalinen kommunikaatio hänen kanssaan ei ollut mahdollista.Hän ei hymmyillyt tai nauranut koskaan,katse tylsistynyt.Eräänä aamuna,Käthe oli jo kuolinhuoneessa,kuulivat lääkäri ja hoituri kaunista ja meloodista laulua Käthen huoneesta. He olivat ihmeissään kukahan huoneessa noin ihanasti laulaa.Käthehän ,joka koko elämänsä aikana ei yhtäkään sanaa sanonut, siellä onnellinen ilme kasvot täyttäen lauloi esim. "Wo findet die Seele die Heimat die Ruh..."= Missä löytää sielu kodin ja rauhan... ja muita kauniita saksalaisia lauluja Jumalan rakkaudesta. Ca. puoli tuntia laulettuaan siirtyi ennen kivikasvoinen Käthe autuas ilme kasvoillaan ajasta ikuisuuteen.

Tuomas 7.12.2015 19.50

Otetaanpas yksi lause tuolta tarkemman tarkastelun kohteeksi.

”Yksilön ihmiselämä on merkityksetön, vailla tarkoitusta ja ilman perimmäistä moraalista arvoa”

Tästä kirjoittaja vetää johtopäätöksen: "Meidän olisi uskottava, että kaikki rakkaus ja itsensä epäitsekkäästi uhraava toisista välittäminen on moraalisesti yhtä merkityksetöntä kuin viha ja toisten säälimätön kohtelu."

Minusta asia ei ole noin yksioikoinen. Vaikka PERIMMÄISTÄ tarkoitusta ja moraalista arvoa ei olekaan, on teoillamme ja valinnoillamme vaikutusta muihin ihmisiin. Ja vastaavasti muiden ihmisten teoilla meihin.

Ateistit eivät siis pidä vihaa ja toisten säälimätöntä kohtelua samanarvoisena kuin toisista välittämistä. Vaikka kuinka kovasti haluaisit heidän niin tekevän.

Päinvastoin näkee uskovien käyttäytymisessä paljon vihaa niitä kohtaan, jotka eivät usko kuten he. Usko antaa oikeutuksen pyhälle vihalle. Ovathan nuo toiset paholaisen kätyreitä.

Tämähän nähtiin Pariisissa. Ja vaikkapa lievemmin täällä Suomessa lukemalla "Aito Avioliitto" fb-sivujen kommentteja....

Jyrki Tikka 7.12.2015 19.50

Kirjoittaja on tässä täysin väärässä. Ei uskonto tuo moraalia vaan yleiset moraalikäsitykset omaksutaan uskontoon. Kirjoittaja ei myöskään osaa arvostaa elämän pohjimmaisen merkityksettömyyden tuomaa pohjaa kehittää sille oma merkitys. Jokainen voi toki elää merkityksetöntä elämää, mutta riittääkö se?

Samuli 8.12.2015 9.42

Pasi Turusen näkemys ateismista, tai laajemmin ihmisestä joka ei usko jumalan olemassaoloon, on hyvin rajoittunut, mutta valitettavasti hyvin yleinen ”tunnustavien” kristittyjen joukossa. - Ihminen, joka ei usko nähdään eksyneenä, vailla päämäärää ja tarkoitusta elämäänsä läpi laahustavana traagisena hahmona, joka käytännössä on tuomittu ikuiseen toivottomuuteen. - Joidenkin ”uskosta osattomien” kohdalla tämä varmasti pitääkin paikkaansa, kuten myös joidenkin uskovienkin kohdalla.
Toinen puoli totuutta kuitenkin on, että suurin osa ateisteista, kuten uskovistakin, elää elämäänsä kokien sen merkityksekkääksi.
Kysymykseen, mitä merkitystä elämällä on, jos jumalaa ei ole olemassa, on hyvin helppo vastata – kaikki muu! Elämä itse. Se kaikki, mikä keskellä elämme. On ymmärrettävää, että ihmisen joka vakaasti uskoo kaiken elämän ja kaiken hyvän olevan lähtöisin jumalasta, on vaikea uskoa että olisi elämää ilman jumalaa. Mutta totuus on, että tämän hetkinen maailma ja historia ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat eläneet täysipainoisen, antoisan, rikkaan ja kauniin elämän ilman uskoa kritinuskon jumalaan. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan puhdas fakta.

Turunen mainitsee myös ettei ihmisarvolla, elämällä, lähimmäisen rakkaudella ja oikeudenmukaisuudella ole mitään perimmäistä merkitystä ilman jumalaa, sitoen näiden arvojen merkityksen jumalan olemassaoloon. Tämä juuri on koko kristinuskon suurin ristiriita. Raamatun vuorisaarnassa (Matt 7.) Jeesus kehottaa ”tekemään ihmisille kaiken, mitä toivomme heidän tekevän meille” (jae 12). Ja tämän jälkeen hyvin yksiselitteisesti sanoo, tämän olevan laki ja profeetat. Toisin sanoen, lain olevan täytetty tämän täyttämisen myötä. Paavali vahvistaa tämän myöhemmin galatalaiskirjeessä 5:14. ” Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Paavali jatkaa tästä kehottaen galatalaisia vaeltamaan hengessä, etteivät he täyttäisi lihan himoja, ja luettelee lihan teot jakeissa 19-21. Ja jatkaa jakeessa 22. luetellen hengen hedelmät: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Näiden hengen hedelmien, tai hyveiden, ilmentyminen ihmisessä, ei ole millään lailla alisteinen kristinuskolle. Jokaisesta uskonnosta, etnisestä ryhmästä tai kansasta löytyy ihmisiä, jotka vilpittömästi elävät näiden arvojen mukaan.

Tämä jättää meille vain kaksi vaihtoehtoa totuudesta...

Samuli 8.12.2015 9.42

1) em. arvot ovat täysin jumalan olemassaolosta riippumattomia hyveitä, vaikka ovatkin kristinuskon ytimessä, ja joiden olemassaolo ihmisessä riippuu jostain muusta kuin tunnustuksellisesta uskosta.

2) Kristus elää jokaisessa ihmisessä henkensä kautta, riippumatta tämän uskosta tai uskomattomuudesta.

Kohta 2 vesittäisi koko krisinuskon, mikä ei näin agnostikonkaan mielestä olisi länsimaiden kannalta kovin hyvä asia. Joten itse otan kohdan 1...

Kari Kivikangas 8.12.2015 9.42

Silloin tällöin kuulee jonkun sanovan, että jos on joku jumala, niin tuo joku olisi sellainen, että ihminen ei voi tajuta hänestä mitään. Minusta viisas pohtija ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että jumalolento voi antaa paljonkin tietoa itsestään ja olemuksestaan.

stv 14.12.2015 14.35

Se on sitä "kulttuuririkastetta! Euroopassa nyt, kuten joku kirjoitti Patmoksenkin sivuilla ,taisi olla alkusyksystä?...:-)

Lukekaapa uutisia Suomesta ja muistakin maista/pakolaispolitikka/muslimipakolaiset.

Joku kirjoitti, että lähetyskenttä on tullut lähelle, kuten ei olisi tajunnut, että lähetyskenttä on AINA ollut jo lähellä alkaen naapurista...

Ja koraanihan SOKAISEE ihmiset...Tiit.k.3:9-11.